Terse!
Enpäs oo ollutkaan vasta kuin 2 kuukautta Suomessa ja nyt muistin, että tää blogikin oli olemassa ja vähintään viimeistä tekstiä vaille Unkarin reissun tiimoilta. En jaksa tässä enää lätistä asioita, mitä tuli loppuaika tehtyä, koska luultavimmin kaikki ketä ne kiinnostaa on ne jo kuullut. Tarkoitus on hieman niputtaa asioita Unkarista, Pécsistä, opiskelusta ja asumisesta siellä, jos sinne joku joskus innostuu lähtemään.
Sen verran kuitenkin vielä mainitsen, että viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen alkoi tenttijakso. Tentit olivat kohtuullisen helppoja, mutta sisälsivät paljon monivalintatehtäviä, mikä oli suhteellisen ärsyttävää. Lisäksi aikaa tenttien tekemiseen oli aivan tajuttoman vähän. Ei ollut juuri mahdollisuutta suunnitella vastauksiaan, rakennella mind mappeja tms. Vastatessa (vinkistä viisastuneena) kannatti ja kannattaa kuulemma vaan kirjoittaa kaikki mitä asiasta tietää. Ja sillä tuntui pisteitä saavankin, vaikka vastaus olisi sisältänyt paljon turhaakin ja asian viereistä tietoa.
Mutta nyt sitten seuraa tärkeää tietoa niille ketkä mahdollisesti Pécsiin joskus hakeutuvat. Itsellä ei tietänkään ole kokemusta vaihtokohteena mistään muualta kuin tuolta, missä juuri olin. Mitä kuitenkin olen muiden vaihtareiden kanssa jutellut ja kokemuksia kuunnellut, voin aika reippaasti sanoa, että Pécsissä asiat on hyvin hoidettu. Alkuun tietysti ennen lähtöä tuntui oudolta, koska itse tarvitsemaansa tietoa ei tuntunut saavan mistään ja hieman epävarmoissa tunnelmissa mm. majoituksen suhteen sai lähteä liikkeelle. Mutta toisaalta niin kai sen kuuluukin olla, että kaikki ei ole selvää ja asiat alkavat valjeta vasta paikan päälle päästyä. Eihän sitä kuitenkaan minnekään keihäsmatkoille olla lähdössä. Itselle oli epäselvää mm. se, että mitä tapahtuu, kun pääsen kaupunkiin. Missä käyn "ilmoittautumassa" ja koska voin mennä asuntolalle. Asuntolapaikkaa haettaessa ei tule mitään vahvistusta, että sinulle on täällä nyt asunto varattuna. Se, että olet sitä hakenut, riittää. Asunto on silloin olemassa. Eurooppalaiset vaihtarit Pécsissä tullaan majoittamaan Boszorkányn asuntolaan ja kyseessä on kompleksi, jossa toimii mm. reception eli sinne voi käytännössä mennä mihin aikaan päivästä tahansa eikä mitenkään "virka-aikaan" kuten itse luulin. Eli ensimmäiseksi yöksi ei tarvitse hankkia erillistä majoitusta, vaikka saapuisi myöhemminkin illalla kaupunkiin. Ehkä on kuitenkin hyvä infota tuloajankohdastaan esim. erasmus-koordinaattorille, jotta tämä pystyy valjastamaan asuntolan (englantia puhuvaa) henkilökuntaa olemaan paikalla.
Hyvin lähellä opintojen alkamista, orientaatiopäivää tai muuta jolloin pitäisi "virallisesti" olla paikalla, (ainakin taloustieteiden) kv-koordinaattori laittoi meille tarkempaa informaatiota opiskeluihin liittyen. Eli sitäkään ei kannata jännitää, jos tuntee olevansa jotain oleellista tietoa vailla. Kyllä se sieltä tulee, vähän vaan myöhemmin mihin ehkä normaalisti on Suomessa tottunut. Ja siinä paketissa oikeastaan tuleekin kaikki tarpeellinen, mitä siitä eteenpäin tarvitsee. Yleisesti opiskeluissa kannattaa varatua siihen, että niitä kursseja mitä on lähtiessään valinnut, ei välttämättä järjestetä, vaikka ne kuinka opinto-oppaassa seisoo. Eli hyvin todennäköisesti ne joutuu paikan päälle päästyään valitsemaan uudestaan.
Pécsiin pääsemisestä vielä.. Eli varmasti järkevintä ja edullisinta on lentää Budapestiin ja ottaa sieltä juna Pécsiin. Budapestin lentokentältä pääsee kätevästi bussilla numero 200E Köbánya-Kispest:in metroasemalle. Metrolla (M3) pitää huristaa Deák Ferenc Tér:lle, jossa vaihdetaan metroon M2 ja ajetaan asemalle Keleti Pályaudvar, joka on yhtäkuin itäinen rautatieasema, josta lähtee Pécsin junat. Koko tähän touhuun menee aikaa n. 45 minuuttia, mutta kannattaa varata ehkä vähän enempi väljää, jos on ensimmäistä kertaa liikenteessä. Liput bussiin ja metroon voi ostaa lentokentän automaatista. Tarvitaan 2 kertaa single ticket, joista toinen leimataan bussissa ja toinen ekalla metroasemalla. Metrolinjaa saa vaihtaa ilman erillistä leimausta, jos se vaan tapahtuu 90 min sisällä. Liput maksaa yhteensä n. 2 euroa. Junalippu Pécsiin taas kustantaa ilman paikallista opiskelijakorttia n. 12-13 euroa. Toisena vaihtoehtona, jos on paljon kantamuksia ja ei muutenkaan huvita ensitöikseen lähteä sähläämään uuden kaupungin julkisten liikennevälineiden kanssa, kannattaa suosiolla ottaa shuttle-service suoraan lentokentältä Pécsiin asuntolan ovelle. Tämä kustantaa n. 8000 HUF eli suunnilleen 28 euroa. Jos taksilla joutuu suhaamaan, niin ei kannata hypätä ihan mihin tahansa taksiin, koska saattavat laskuttaa mitä vaan. Volan, EURO-taxi ja Taxi-900 toimivat ainakin Pécsissä ja ovat luotettavia sekä edullisia.
Yleisesti vaihtoaika Pécsissä on leppoisaa ja tapahtumia täynnä. Kaupungissa on kolmen paikallisen opiskelijan ryhmittymä, jotka omasta halustaan ja aktiivisuudestaan ovat järjestäneet vaihtareille mielekästä tekemistä käytännössä jokaiselle viikolle. Osa heistä on itse ollut vaihdossa jossain ja haluavat jakaa omia hyviä kokemuksiaan Pécsiin tulijoille. Meillä oli joka viikko mm. unkarilaisen elokuvan ilta, excursio johonkin alueen museoon, nähtävyydelle tms. sekä erasmus-opiskelijoiden kotimaiden esittelyilta, joka huipentui aina erasmus-juhliin. Lisäksi asuntolassa on 100 muuta vaihto-opiskelijaa itsesi lisäksi, joten seuraa tehdä ihan mitä vaan ei ole kovin hankala löytää. Erilaisia juhliakin on suunnilleen kahtena iltana kolmesta. Se ei kyllä aina ole välttämättä hyvä juttu ;) Myös AEGEE-järjestön paikallinen "haara" järjestää ohjelmaa vaihto-opiskelijoille ja heidän kanssaan kävimme mm. kylpylöissä, tutustumassa joihinkin lähialueiden kyliin sekä kahdella eri viiniretkellä. Myös vaihtareiden tutorointi on hyvin järjestetty ja jokainen saa oman henkilökohtaisen tutorin, niin halutessaan. Itsellänikin moinen oli, mutta enpä hänen apuaan koskaan lopulta tarvinnut.
Unkari itsessään on leppoisa paikka. Ihmiset on rauhallisia eivätkä vierasta turisteja. Ainoa vaan, että englannin kieli ei heiltä ei oikein taivu ja sen takia paikalliseen väestöön tutustuminen on pikkuisen hankalaa ja itsellä aika minimiin. Kevät lukukauden sää Pécsissä oli maaliskuun loppuun saakka sellaista Suomen syksyä eli välillä pipoa ja toppatakkia, välillä hyvän päivän sattuessa auringon paisteessa t-paitaa. Huhtikuun alusta alkoi lämmetä ja sen jälkeen olikin jo ihan kesä meininki. Toukokuusta eteenpäin peruslämpötila päivisin oli n. +28 ja siitä ylöspäin. Sijainniltaan Unkari on siitä hyvä, että siitä on helppoa lähteä moneen suuntaan matkustelemaan. Junia ja busseja menee kiitettävästi lähimaihin (Kroatia, Serbia, Romania, Itävalta, Tsekki, Slovakia, Slovenia jne.) ja ne ovat vielä todella edullisia. Muutenkin itä-Eurooppa vaihto- ja matkustuskohteena on varsinkin opiskelijalle järkevä, koska siellä on niin tolkuttoman halpaa. Esim. Unkarin forintti suhteessa Euroon on aika kuralla ja opintotuella elääkin kohtuullisen leveästi. En itse ainakaan näe mieltä lähteä jonnekin kalliimpiin kohteisiin vaan siksi, että ne on jotenkin "hienompia", jos siellä olon joutuu esim. rahoittamaan velalla tai karsimaan tekemisistään ja menemistään sen takia, että hintataso on korkea. Tai no, itselläni ei ainakaan olisi ollut varaa.. Mutta kannattaa miettiä sitäkin puolta ennen lähtöä.
Tähän loppuun en oikein osaa muuta sanoa kuin, että lähtekää ihmiset vaihtoon. Itse omaa päätöstäni panttasin pitkän aikaa, mutta onneksi lopulta kuitenkin sain päätöksen aikaan ja pääsin viettämään varmasti yhden parhaista elämäni puolivuotisista. Menkää, menkää, menkää! Jos jollain herää jotain kysymyksiä Unkarin ja Pécsin suhteen, niin tänne blogin kommenteihin voi niitä kirjailla. Yritän käydä täällä aina välillä kurkkimassa. Uusia tekstejä en tämän asian tiimoilta tule enää väsertämään.
Ugh!
keskiviikko 12. elokuuta 2009
maanantai 4. toukokuuta 2009
Kaiken näköstä..
Päivää!
Vierähtipä aika pitkä pätkä ennen kuin sain tänne tuotettua lisää tekstiä. Mutta siihen on ihan pätevät syynsä, viimeisimmän päivityksen jälkeen on meinaan tapahtunut kaiken näköstä ja on oikeasti ollut hankala löytää sellaista väliä, että olisi tänne ehtinyt kuulumisia kirjailemaan. Nytkin pitäis itseasiassa lukea tenttiin, mutta keksinpäs jotain muuta tekemistä.
Mutta sitten asiaan, sanoi Juhantalo. Elikkäs viimeisen tekstin päätin siihen, että olin lähdössä kevätlomaksi reissuun. Sitä ennen tosin meillä oli viimeisteltävänä Finnish Presentation. Täällä on läpi lukukauden ollut torstaisin Country Presentation-iltamat, jotka ovat aina lopulta huipentuneet Erasmus-juhliin. Noissa maaesittelyissä on yksinkertaisesti kyse siitä, että jokainen maa vuorollaan esittelee omaa kotoaan videon yms. muodossa ja syöttää ja juottaa yleisöä perinteisillä herkuillaan. Enpäs kyllä jaksa meidän videosta mitään muuta kertoa kuin, että sen työstäminen vei aikaa ihan tajuttomasti. Voin kyllä sitten videota halukkaille joskus näytellä, kun täältä palaan. Syömingeiksi ja juomingeiksi Suomi tarjosi tällä kertaa tyttöjen itse leipomaa ruisleipää ja voisilmäpullia sekä simaa, minttuviinaa, fisuja, lakkalikööriä, marianneja ja fazerin sinistä suklaata. Kaikki teki ihan mukavati kauppansa eikä ihmisten naamat mitenkään älyttömästi vääntyneet minkään tuotteen kohdalla.
Suomalainen herkkupöytä mallia Pécs
Mutta se siitä. Heti presentaatiota seuraavana aamuna heilahti rinkka selkään ja ukko kohti rautatieasemaa. Asemalla kokoontui meidän matkaryhmä, joka koostui neljästä suomalaisesta ja yhdestä puolalaisesta. Ensimmäinen missio oli ottaa juna Kiskunhalasiin, jonka läpi Budapest-Novi Sad juna kulkee. Päivän lopullisena päämääränämme oli siis Novi Sad Serbiassa. Saavuimme Novi Sadiin n. klo 19 illalla 10 tunnin matkustamisen jälkeen. Junat kustansi yhteensä ehkä 17-18 euroa. Majoittuminen tapahtui eräässä aivan kaupungin ytimessä sijaitsevassa hostellissa. Itse kaupunki oli todella viihtyisä. Ei liian iso, mutta kuitenkin eläväisen tuntuinen ja halpa, taisi olla vielä halvempaa kuin Unkarissa. Ilta vietettiin syöden ja paikallisella jazz-klubilla istuen. Seuraava päivä leikittiin turistia ja käytiin katselemassa erilaisia nähtävyyksiä mm. Tonavan rannalla korkealla mäellä sijaitsevaa linnoitusta, jossa olikin sitten kahden eri futisjengin fanien "kohtaaminen". Ihan alkuun ei tajuttu, että mistä on kyse, kun paikka oli täynnä poliiseja, kovaa huutavia ihmisiä, kaljapulloja yms. kunnes paikalle tuli toinen lauma lippuineen ja pommeineen. Jossain vaiheessa katsottiin paremmaksi häipyä ennen kuin joku keksii heittää jonkun pikku pommin jalkoihin ja pääsee itku kun pelästyy. Pari asiaa pisti silmään Serbiassa. Ensinnäkin se, että lähes jokaisella miehellä oli samanlainen letti (á la Novak Djokovic http://www.topnews.in/sports/files/Djokovic_bmain.jpg). Oli hassun näköistä, kun äijät oli ihan selvästi ajaneet hiuksia niinko otsalta pois, että hiusraja näyttäis suht normaalilta. Omalla mikkihiiri-hiusrajalla ei onneksi ole moista ongelmaa. Toinen asia mitä ihmetteli oli se, että moottoripyöräilijät ajoivat järjestäen ilman kypärää. Liekö siitä johtuvaa, mutta bussimatkalla Belgradiin nähtiin kaksi onnettomuutta, jossa osallisena oli ollut moottoripyörä ja molemmissa tiellä oli mustalla lakanalla peitelty ihmisen muotoinen möykky. Lähdettiin siis illan suussa Novi Sadista kohti Serbian pääkaupunkia Belgradia, jossa oli tarkoitus ehtiä Sofiaan menevään yöjunaan. Ja ehdittiinhän me. Oltiin koko makuuvaunun ainoat asiakkaat ja seuranamme oli vain pikkuisen outo vaunuisäntä. Ei oltu keretty olemaan kuin 10 min. junassa asemalla, kun setä tuli kysymään minulta, että onko meillä olutta. Siinä sitten hieman liian pitkä pohtiminen, että mitähän tuohon uskaltaa vastata (saako siellä junassa olla kaljaa ja tuleeko nyrkkiä jos on...). No lopulta suusta pääsi kuitenkin hiljainen yes ja se taisi olla isäntää miellyttävä vastaus, koska hänen seuraava kysymys oli, että josko hänkin saisi. Oma vastine oli, että etpäs saakkaan, koska ne on meidän ja niitä on vähän, johon setä sitten jatkoi, että josko voisi saada rahaa ja mennä ostamaan olutta, kun vielä asemalla oltiin. Itseltä loppui siinä vaiheessa kikat ja taskun pohjalta löytyneellö eurolla saatiin sedälle olutta ja hyvä mieli kaikille.
Novi Sad, linnoitus ja futisfanien "pikku" liput
Seuraavana aamuna saavuttiin Sofiaan n. klo 7 (eletään siis sunnuntaita). Suomalaisilla matkakumppaneillani oli eräs tuttu Sofiassa ja pienten aamukahvittelujen jälkeen lähdettiin suuntamaan kohti hänen residenssiään. Saatiin jättää kamat säilöön sinne ja lopulta lähdettiin joukolla tutustumaan kaupunkiin tämä paikallinen oppaanamme. Hän veikin meitä monenlaisiin mukaviin paikkoihin, kuten viihtyisiin puistoihin, terasseille, aivan mahtavaan mehubaariin ja loistavaan ravintolaan. Novi Sadista jatkunut helteinen ilma vielä kruunasi kokonaisuuden. Mutta kävipä Sofiassa jotain outoakin ja "hieman" ärsyttävää. Elikkäs jossain vaiheessa pidimme kävelyn lomassa taukoa puistossa istumalla penkillä. Siitä kun sitten jatkettiin matkaa, niin itselläni tuntui jalkaterässä sellaista viiltävää kipua. Muutaman tunnin päästä sitten valkeni, että jalkaterästä/-pohjasta on jotain mennyt rikki, joku side venähtänyt tai revähtänyt ilmeisesti. Eikä siinä mitään sellasta sattuu.. Esim. silloin jos joku ajaa jaloille futispelissä, mutta nyt istuttiin paikallaan. Kestävä jätkä tuntuu olevan. Kohta siis jos teksti loppuu, niin ei tarvii ihmetellä. Luultavasti vaan mennyt olkapää sijoiltaan tätä kirjoittaessa tms. Mutta tämä pikku insidentti sitten vaikutti aika vahvasti omaan loppureissuun, koska kävely oli välillä täyttä tuskaa ja paikoitellen mahdotonta.
Sofiasta hypättiin taas illalla junaan, jonka oli tarkoitus olla aamulla Istanbulissa. Tälläkin kertaa meidän vaunuun osui hieman outo vaunuisäntä. Passin tarkastuksen yhteydessä Turkin ja Bulgarian rajalla kaveri pyysi yhtä meidän seurueesta hakemaan hänelle tax free savukkeita, koska hän ei omalla passillaan sitä kuulemma pystynyt tekemään. No sitten niitä savukkeita haettiin ja kuriirina toiminut toverimme saikin hetken aikaa nauttia vaunuisännän vieraanvaraisuudesta oluineen ja rakijoineen.
Jonkin sortin pääkatu Sofiassa
Aamulla päästiin sitten Istanbuliin, jossa meitä oli vastassa paikallinen hostimme. Tässä vaiheessa myös matkaseurueemme jakautui kahteen eri leiriin, koska hostillamme ei ollut mahdollisuutta majoittaa kuin kolme henkilöä. Kaksi meistä sitten bookkasi hostellin aika läheltä meidän majoituspaikkaamme. Itse asuin siis kahden muun seurueemme jäsenen kanssa neljän turkkilaisen opiskelijapojan luona. He olivat myös itse sen viisi päivää paikalla, jonka kaupungissa vietimme. Istanbul on aivan törkeän iso paikka. Viralliset luvut näyttävät n. 12 miljoonaa asukasta, mutta viikolla lukumäärä saattaa nousta helposti 18 miljoonaan, kun työläiset ja turistit lisäävät populaa. Kaupunki myös levittäytyy todella laajalle alueella ja kaupungin leveys on sama kuin Suomessa matka Helsingistä Jyväskylään eli siinä sitä oli vähän käsittämistä. Itselle jäi kaupungista vähän kaksijakoinen fiilis. Toisaalta siellä tottakai on paljon historiallisia paikkoja, rakennuksia yms., mutta samalla se on myös hyvin länsimaisen näköinen paikka - mainosvalot vilkkuu, julkisen liikenteen kulkuvälineet on uusia, muovia ja lasia joka paikassa ja sitä rataa. Itse jäin enemmän kaipaamaan vanhoja kahviloita, joissa on hämärää, sisha-piippu savuaa, värit ovat itämaisia, mutta nyt nekin paikat olivat enemmän tyyppiä starbucks. Tai sitten vaan osuttiin vääriin paikkoihin tai ei osattu etsiä. Mutta siis kivaa oli koko viikon ja voin todellakin suositella paikkaa kelle vaan. Ei varmasti lopu tekeminen kesken. Me lähinnä kierreltiin ympäri nähtävyyksiä, syötiin hyvin, käytiin basaareilla sekä laivaretkellä Aasian puolella. Ne meidän hostit oli myös vallan hyvää väkeä ja liittyivätkin monena iltana seuraamme ja ohjasivat meitä sellaisiin ravintolohin yms. mihin ei varmasti itse olisi löydetty sekä kertoivat mielenkiintoisia tarinoita Turkista.
Istanbul - Sininen Moskeija
Viikko meni nopeasti ja jalka ei ehtinyt parantua yhtään. Oma kulkeminen oli välillä taistelua huutoa vastaan, mutta selvittiin siitä kuitenkin lopulta. Viimeinen päivä sitten sisälsi vähän ylimääräistä häslinkiä. Ensin itseltäni hävisi ratikkaan mennessä 60 YTL eli n. 30 EUR. Ei ole ihan varmaa, että iskikö taskuvaras vai onnistuinko itse kaapimaan setelit farkkujen etutaskusta ratikkapysäkille. Mutta tämä oli vasta alkua.. Meillä oli yöllä varattuna lento Istanbulista Bratislavaan. Yhden aikaan aamusta saavuimme Aasian puolella sijaitsevalle, halpalentoyhtiöiden käyttämälle, lentoasemalle. Olimme viettäneet iltaa pubissa istuen joten tunnelmat olivat jo aika väsyneet. Check-inniin oli saapuessamme aikaa vielä n. 1.5 h ja kaikki siinä enemmän tai vähemmän nukkui ennen lähtöselvitystä. Lopulta lähtöselvitys tietysti avattiin ja uniset matkalaiset tallustaa yhtenä ryhmänä tiskille ja ojentaa passit, jotta saadaan matkaliput tehtyä. Siinä virkailija vähän aikaa plärää jokaisen passia, kunnes ilmoittaa, että teitäpä ei löydykään täältä matkustajaluettelosta, että voitteko mennä tuohon viereiselle tiskille selvittämään. Siellä taas vähän aikaa kaivetaan ja löydetään, että meidän maksu ei ole tullut perille. Ja se tarkoitti sitten samalla sitä, että meillä ei olekaan lentoja. JES! Kello oli n. 2.30 yöllä ja Istanbuliin matkaa yli 40 km. Mitäs keksittäs? Koneessa oli kyllä vielä tilaa, mutta lentojen hinta alkuperäistä 100 euroo enempi ja ihan kaikilla ei ollut halukkuutta maksaa tuota erotusta. Vaihtoehdoiksi jäi lopulta joko ostaa nämä kalliimmat liput tai lähteä takaisin Istanbuliin ja seuraavana päivänä palata samaa reittiä takaisin mitä tultiinkin. Junalla. Itsellä kävi ensin mielessä lähteä junalla muiden mukana, mutta sitten tuli mieleen, että eipä tuolla jalalla enää kyllä viitsisi kävellä joten päädyin ostamaan kalliimman lennon toisen suomalaisen kanssa ja lentää alkuperäisen suunnitelman mukaan. Loput ryhmästä jäivät sitten lentokentän penkeille nukkumaan, kun me nousimme koneeseen ja aloitimme kotimatkan. Loppuryhmän junamatkasta olisi vielä monta tarinaa kerrottavana, mutta tiivistetään se nyt niin, että he pääsivät takaisin kotiin 48 tuntia meidän perässämme ja mekin matkustimme lähes vuorokauden.. Mutta muuten oli ihan törkeän hauska reissua ja vielä haluan kiittää kaikki tasapuolisesti seurasta ja järjestelyistä.
Nyt lopetan tämän tekstin kyllä tähän, kun ei jaksa enää kirjottaa. Sormet haluaa nukkumaan.. Mutta jatkan viikon lopulla vielä tarinoita, jotta päästään nykyhetkeen saakka!
Sziastok!
Vierähtipä aika pitkä pätkä ennen kuin sain tänne tuotettua lisää tekstiä. Mutta siihen on ihan pätevät syynsä, viimeisimmän päivityksen jälkeen on meinaan tapahtunut kaiken näköstä ja on oikeasti ollut hankala löytää sellaista väliä, että olisi tänne ehtinyt kuulumisia kirjailemaan. Nytkin pitäis itseasiassa lukea tenttiin, mutta keksinpäs jotain muuta tekemistä.
Mutta sitten asiaan, sanoi Juhantalo. Elikkäs viimeisen tekstin päätin siihen, että olin lähdössä kevätlomaksi reissuun. Sitä ennen tosin meillä oli viimeisteltävänä Finnish Presentation. Täällä on läpi lukukauden ollut torstaisin Country Presentation-iltamat, jotka ovat aina lopulta huipentuneet Erasmus-juhliin. Noissa maaesittelyissä on yksinkertaisesti kyse siitä, että jokainen maa vuorollaan esittelee omaa kotoaan videon yms. muodossa ja syöttää ja juottaa yleisöä perinteisillä herkuillaan. Enpäs kyllä jaksa meidän videosta mitään muuta kertoa kuin, että sen työstäminen vei aikaa ihan tajuttomasti. Voin kyllä sitten videota halukkaille joskus näytellä, kun täältä palaan. Syömingeiksi ja juomingeiksi Suomi tarjosi tällä kertaa tyttöjen itse leipomaa ruisleipää ja voisilmäpullia sekä simaa, minttuviinaa, fisuja, lakkalikööriä, marianneja ja fazerin sinistä suklaata. Kaikki teki ihan mukavati kauppansa eikä ihmisten naamat mitenkään älyttömästi vääntyneet minkään tuotteen kohdalla.
Suomalainen herkkupöytä mallia Pécs
Mutta se siitä. Heti presentaatiota seuraavana aamuna heilahti rinkka selkään ja ukko kohti rautatieasemaa. Asemalla kokoontui meidän matkaryhmä, joka koostui neljästä suomalaisesta ja yhdestä puolalaisesta. Ensimmäinen missio oli ottaa juna Kiskunhalasiin, jonka läpi Budapest-Novi Sad juna kulkee. Päivän lopullisena päämääränämme oli siis Novi Sad Serbiassa. Saavuimme Novi Sadiin n. klo 19 illalla 10 tunnin matkustamisen jälkeen. Junat kustansi yhteensä ehkä 17-18 euroa. Majoittuminen tapahtui eräässä aivan kaupungin ytimessä sijaitsevassa hostellissa. Itse kaupunki oli todella viihtyisä. Ei liian iso, mutta kuitenkin eläväisen tuntuinen ja halpa, taisi olla vielä halvempaa kuin Unkarissa. Ilta vietettiin syöden ja paikallisella jazz-klubilla istuen. Seuraava päivä leikittiin turistia ja käytiin katselemassa erilaisia nähtävyyksiä mm. Tonavan rannalla korkealla mäellä sijaitsevaa linnoitusta, jossa olikin sitten kahden eri futisjengin fanien "kohtaaminen". Ihan alkuun ei tajuttu, että mistä on kyse, kun paikka oli täynnä poliiseja, kovaa huutavia ihmisiä, kaljapulloja yms. kunnes paikalle tuli toinen lauma lippuineen ja pommeineen. Jossain vaiheessa katsottiin paremmaksi häipyä ennen kuin joku keksii heittää jonkun pikku pommin jalkoihin ja pääsee itku kun pelästyy. Pari asiaa pisti silmään Serbiassa. Ensinnäkin se, että lähes jokaisella miehellä oli samanlainen letti (á la Novak Djokovic http://www.topnews.in/sports/files/Djokovic_bmain.jpg). Oli hassun näköistä, kun äijät oli ihan selvästi ajaneet hiuksia niinko otsalta pois, että hiusraja näyttäis suht normaalilta. Omalla mikkihiiri-hiusrajalla ei onneksi ole moista ongelmaa. Toinen asia mitä ihmetteli oli se, että moottoripyöräilijät ajoivat järjestäen ilman kypärää. Liekö siitä johtuvaa, mutta bussimatkalla Belgradiin nähtiin kaksi onnettomuutta, jossa osallisena oli ollut moottoripyörä ja molemmissa tiellä oli mustalla lakanalla peitelty ihmisen muotoinen möykky. Lähdettiin siis illan suussa Novi Sadista kohti Serbian pääkaupunkia Belgradia, jossa oli tarkoitus ehtiä Sofiaan menevään yöjunaan. Ja ehdittiinhän me. Oltiin koko makuuvaunun ainoat asiakkaat ja seuranamme oli vain pikkuisen outo vaunuisäntä. Ei oltu keretty olemaan kuin 10 min. junassa asemalla, kun setä tuli kysymään minulta, että onko meillä olutta. Siinä sitten hieman liian pitkä pohtiminen, että mitähän tuohon uskaltaa vastata (saako siellä junassa olla kaljaa ja tuleeko nyrkkiä jos on...). No lopulta suusta pääsi kuitenkin hiljainen yes ja se taisi olla isäntää miellyttävä vastaus, koska hänen seuraava kysymys oli, että josko hänkin saisi. Oma vastine oli, että etpäs saakkaan, koska ne on meidän ja niitä on vähän, johon setä sitten jatkoi, että josko voisi saada rahaa ja mennä ostamaan olutta, kun vielä asemalla oltiin. Itseltä loppui siinä vaiheessa kikat ja taskun pohjalta löytyneellö eurolla saatiin sedälle olutta ja hyvä mieli kaikille.
Novi Sad, linnoitus ja futisfanien "pikku" liput
Seuraavana aamuna saavuttiin Sofiaan n. klo 7 (eletään siis sunnuntaita). Suomalaisilla matkakumppaneillani oli eräs tuttu Sofiassa ja pienten aamukahvittelujen jälkeen lähdettiin suuntamaan kohti hänen residenssiään. Saatiin jättää kamat säilöön sinne ja lopulta lähdettiin joukolla tutustumaan kaupunkiin tämä paikallinen oppaanamme. Hän veikin meitä monenlaisiin mukaviin paikkoihin, kuten viihtyisiin puistoihin, terasseille, aivan mahtavaan mehubaariin ja loistavaan ravintolaan. Novi Sadista jatkunut helteinen ilma vielä kruunasi kokonaisuuden. Mutta kävipä Sofiassa jotain outoakin ja "hieman" ärsyttävää. Elikkäs jossain vaiheessa pidimme kävelyn lomassa taukoa puistossa istumalla penkillä. Siitä kun sitten jatkettiin matkaa, niin itselläni tuntui jalkaterässä sellaista viiltävää kipua. Muutaman tunnin päästä sitten valkeni, että jalkaterästä/-pohjasta on jotain mennyt rikki, joku side venähtänyt tai revähtänyt ilmeisesti. Eikä siinä mitään sellasta sattuu.. Esim. silloin jos joku ajaa jaloille futispelissä, mutta nyt istuttiin paikallaan. Kestävä jätkä tuntuu olevan. Kohta siis jos teksti loppuu, niin ei tarvii ihmetellä. Luultavasti vaan mennyt olkapää sijoiltaan tätä kirjoittaessa tms. Mutta tämä pikku insidentti sitten vaikutti aika vahvasti omaan loppureissuun, koska kävely oli välillä täyttä tuskaa ja paikoitellen mahdotonta.
Sofiasta hypättiin taas illalla junaan, jonka oli tarkoitus olla aamulla Istanbulissa. Tälläkin kertaa meidän vaunuun osui hieman outo vaunuisäntä. Passin tarkastuksen yhteydessä Turkin ja Bulgarian rajalla kaveri pyysi yhtä meidän seurueesta hakemaan hänelle tax free savukkeita, koska hän ei omalla passillaan sitä kuulemma pystynyt tekemään. No sitten niitä savukkeita haettiin ja kuriirina toiminut toverimme saikin hetken aikaa nauttia vaunuisännän vieraanvaraisuudesta oluineen ja rakijoineen.
Jonkin sortin pääkatu Sofiassa
Aamulla päästiin sitten Istanbuliin, jossa meitä oli vastassa paikallinen hostimme. Tässä vaiheessa myös matkaseurueemme jakautui kahteen eri leiriin, koska hostillamme ei ollut mahdollisuutta majoittaa kuin kolme henkilöä. Kaksi meistä sitten bookkasi hostellin aika läheltä meidän majoituspaikkaamme. Itse asuin siis kahden muun seurueemme jäsenen kanssa neljän turkkilaisen opiskelijapojan luona. He olivat myös itse sen viisi päivää paikalla, jonka kaupungissa vietimme. Istanbul on aivan törkeän iso paikka. Viralliset luvut näyttävät n. 12 miljoonaa asukasta, mutta viikolla lukumäärä saattaa nousta helposti 18 miljoonaan, kun työläiset ja turistit lisäävät populaa. Kaupunki myös levittäytyy todella laajalle alueella ja kaupungin leveys on sama kuin Suomessa matka Helsingistä Jyväskylään eli siinä sitä oli vähän käsittämistä. Itselle jäi kaupungista vähän kaksijakoinen fiilis. Toisaalta siellä tottakai on paljon historiallisia paikkoja, rakennuksia yms., mutta samalla se on myös hyvin länsimaisen näköinen paikka - mainosvalot vilkkuu, julkisen liikenteen kulkuvälineet on uusia, muovia ja lasia joka paikassa ja sitä rataa. Itse jäin enemmän kaipaamaan vanhoja kahviloita, joissa on hämärää, sisha-piippu savuaa, värit ovat itämaisia, mutta nyt nekin paikat olivat enemmän tyyppiä starbucks. Tai sitten vaan osuttiin vääriin paikkoihin tai ei osattu etsiä. Mutta siis kivaa oli koko viikon ja voin todellakin suositella paikkaa kelle vaan. Ei varmasti lopu tekeminen kesken. Me lähinnä kierreltiin ympäri nähtävyyksiä, syötiin hyvin, käytiin basaareilla sekä laivaretkellä Aasian puolella. Ne meidän hostit oli myös vallan hyvää väkeä ja liittyivätkin monena iltana seuraamme ja ohjasivat meitä sellaisiin ravintolohin yms. mihin ei varmasti itse olisi löydetty sekä kertoivat mielenkiintoisia tarinoita Turkista.Istanbul - Sininen Moskeija
Viikko meni nopeasti ja jalka ei ehtinyt parantua yhtään. Oma kulkeminen oli välillä taistelua huutoa vastaan, mutta selvittiin siitä kuitenkin lopulta. Viimeinen päivä sitten sisälsi vähän ylimääräistä häslinkiä. Ensin itseltäni hävisi ratikkaan mennessä 60 YTL eli n. 30 EUR. Ei ole ihan varmaa, että iskikö taskuvaras vai onnistuinko itse kaapimaan setelit farkkujen etutaskusta ratikkapysäkille. Mutta tämä oli vasta alkua.. Meillä oli yöllä varattuna lento Istanbulista Bratislavaan. Yhden aikaan aamusta saavuimme Aasian puolella sijaitsevalle, halpalentoyhtiöiden käyttämälle, lentoasemalle. Olimme viettäneet iltaa pubissa istuen joten tunnelmat olivat jo aika väsyneet. Check-inniin oli saapuessamme aikaa vielä n. 1.5 h ja kaikki siinä enemmän tai vähemmän nukkui ennen lähtöselvitystä. Lopulta lähtöselvitys tietysti avattiin ja uniset matkalaiset tallustaa yhtenä ryhmänä tiskille ja ojentaa passit, jotta saadaan matkaliput tehtyä. Siinä virkailija vähän aikaa plärää jokaisen passia, kunnes ilmoittaa, että teitäpä ei löydykään täältä matkustajaluettelosta, että voitteko mennä tuohon viereiselle tiskille selvittämään. Siellä taas vähän aikaa kaivetaan ja löydetään, että meidän maksu ei ole tullut perille. Ja se tarkoitti sitten samalla sitä, että meillä ei olekaan lentoja. JES! Kello oli n. 2.30 yöllä ja Istanbuliin matkaa yli 40 km. Mitäs keksittäs? Koneessa oli kyllä vielä tilaa, mutta lentojen hinta alkuperäistä 100 euroo enempi ja ihan kaikilla ei ollut halukkuutta maksaa tuota erotusta. Vaihtoehdoiksi jäi lopulta joko ostaa nämä kalliimmat liput tai lähteä takaisin Istanbuliin ja seuraavana päivänä palata samaa reittiä takaisin mitä tultiinkin. Junalla. Itsellä kävi ensin mielessä lähteä junalla muiden mukana, mutta sitten tuli mieleen, että eipä tuolla jalalla enää kyllä viitsisi kävellä joten päädyin ostamaan kalliimman lennon toisen suomalaisen kanssa ja lentää alkuperäisen suunnitelman mukaan. Loput ryhmästä jäivät sitten lentokentän penkeille nukkumaan, kun me nousimme koneeseen ja aloitimme kotimatkan. Loppuryhmän junamatkasta olisi vielä monta tarinaa kerrottavana, mutta tiivistetään se nyt niin, että he pääsivät takaisin kotiin 48 tuntia meidän perässämme ja mekin matkustimme lähes vuorokauden.. Mutta muuten oli ihan törkeän hauska reissua ja vielä haluan kiittää kaikki tasapuolisesti seurasta ja järjestelyistä.Nyt lopetan tämän tekstin kyllä tähän, kun ei jaksa enää kirjottaa. Sormet haluaa nukkumaan.. Mutta jatkan viikon lopulla vielä tarinoita, jotta päästään nykyhetkeen saakka!
Sziastok!
lauantai 28. maaliskuuta 2009
Espanjaa, Pohjois-Unkaria ja viinejä... ja ainiin, opintoja.
Hoplaa!
Viime kerrasta, kun tänne kirjoitin on vierähtänyt jo aika tovi. Siihen on kyllä suunnilleen syynsä, jotka selviävät tekstin edetessä ja yritän toki paikata vajetta vähän pitemmällä tekstillä tällä kertaa. Ehkä kannustimena toimii vielä vieressä köllöttävä, avaamistaan odottava oppikirja, jonka aika koittaa vasta tämän tekstin valmitustuttua.
Viimeisen tekstini päätteeksi uhosin lähteväni Espanjaan ja niin myös lähdin. Tarkoituksenani oli siis mennä tapaamaan Emmiä, joka suorittaa omaa Erasmus-periodiaan Cadizin yliopistossa. Cadiz sijaitsee aivan lounais-Espanjassa n. 40 km Jerezistä ja 120 km Sevillasta. Sinne pääseminen Pécsistä ei ollut ihan maailman yksinkertaisin (tai lähinnä halvin) asia. Vaikka liikuttiin vain Euroopan sisällä meni minulla n. 22 tuntia päästä sinne ja ehkä 28 tuntia takaisin. Ensin piti ottaa torstai-iltana juna Pécsistä Budapestiin, jossa vietin yön Locomotive Light Hostellissa http://www.locomotive-hostel-budapest.com. Hostelli sijaitsee Budapestin Itäisen rautatie-aseman (Keleti Pályaudvar) vieressä. Keleti on kansainvälinen juna-asema ja sieltä lähtevät junat mm. myös Pécsiin. Hostelli oli todella suositeltavan arvoinen ja aion ainakin itse viettää siellä yöni jahka Budapestiin jatkossakin menen. Hinta dormissa on n. 10 € yöltä sisältäen mm. tervetuliaismaljan ja lisää plussaa myös erittäin mukavasta henkilökunnasta. Mutta takaisin tarinaan.. Vietin hostellissa ainoastaan yön ja aamulla lähdin kohti lentokenttää. Minulla oli varattuna Malevilta lento Madridin kautta Jereziin. Madridissa suoritetun koneen vaihdon kesto oli n. 3,5 h ja jatkolento Jereziin otti noin tunnin. Jerezin kentällä olikin Emmi sitten vastassa suomalais-marokkolais tukijoukkoineen ja lähdimme autolla kohti Cadizia.
Jo koneesta noustessa minua tervehti vanha tuttu kostean lämmin ilmasto ja vaikka omista Espanjassa vietetyistä ajoista on jo 15 tai jotain vuotta, niin kyllä se tutulta ja varsinkin Unkarin kökkö säiden jälkeen mukavalta tuntui. Ja lisää oli luvassa. Koko sen reilun viikon, mitä Espanjassa vietin, oli kelit liki täydelliset vuoden aikaan nähden. Lämpötila päälle 20 astetta ja aurinko paistoi suurimmaksi osaksi pilvettömältä taivaalta.
Cadiz on käytännössä saari. Ainoastaan yksi silta ja yksi keinotekoinen pengertie yhdistää sen mantereeseen. Merta on siis joka puolella. Cadizin sanotaan olevan Lounais-Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti asutettu kaupunki. Täytyy myöntää, että siltä se paikoitellen näyttikin. Hyvässä mielessä siis :) Paljon vanhoja rakennuksia, muureja, kapeita aivan tajuttoman sokkeloisia katuja, katedraali, moskeija yms. Todella kaunista ja viehättävää. Hiekkarantaa on varmasti n. 10 km edestä. Cadizista lisää voi lukea Emmin blogista http://emmiespanjassa.blogspot.com.
Viikko Cadizissa piti sisällään kaupunkiin ja lähiympäristöön tutustumista, monenlaisten ruokaravintoloiden kiertämistä, baareja, ostoksia, hengailua, vähän salsan opettelua (helppoa kuin hengittäminen), matkan Gibraltarille jne. Siis kaikkea normaalia touhuamista ja täytyy kyllä sanoa, että oli aivan mielettömän kivaa. Ainoa harmistus oli pois lähtö. Ensimmäisen tutun ihmisen näkeminen vaihdon alkamisen jälkeen aktivoi ikävän kotia ja kavereita kohtaan jotenkin uudestaan ja nyt on ollut sen suhteen vähän hankalampaa aikaa. Mutta eiköhän siihen pian taas turru.. Paluumatka Pécsiin noudatti samaa kaavaa kuin tullessa, mutta käännettynä tietysti. Madridissa joutui vaan odottelemaan jatkolentoa vähän pidempään ja Budapestissä seuraavan aamun junaa muutaman tunnin pitempään.
Gibraltar
Arki Pécsissä läväytti sitten kunnon avokämmenellä suoraan nassuun. Ihan kamalasti ei tullut Espanjassa kouluasioita mietittyä ja täällä saikin sitten yrittää ihan tosissaan kuroa umpeen missaamiaan asioita. Meillä oli mm. toinen välikoe Advertising and Sales Promotion kurssia koskien ja edellisen kokeen haastavuudesta viisastuneena piti lukea ihan tosissaan. Ja menihän se AIKA paljon paremmin kuin ensimmäinen koitos. Unkarin kielen opinnot etenee myös, mutta hitaasti.. Meillä on samassa ryhmässä neljä kiinalaista opiskelijaa, jotka vasta aloittelee englannin kielen opiskelua ja koska unkarin kielen opettaja ei puhu kiinaa, niin opetuksessa on toisinaan aika ärsyttäviä taukoja. Mutta hitaasti hyvä tulee, sano.
En ehtinyt olla kuin muutaman päivän Pécsissä ja taas mentiin. Tällä kertaa ohjelmassa oli Aegee Pécsin (Aegee on eurooppalainen opiskelijayhdistys) järjestämä "Wine Tasting Weekend" Pohjois-Unkarissa Köszeg nimisessä pikkukaupungissa. Lähdimme sinne n. 60 erasmus-opiskelijan voimin Pécsistä ja seuraamme liittyi vielä kymmenkunta unkarilaista opiskelijaa sekä Budapestin yliopiston vaihto-opiskelijoita. Majoitus meille oli järjestetty jostain paikallista hostellista. Paikka oli aika rupunen, mutta täytti tehtävänsä vallan mainiosti (sisälsi siis sängyn jokaisella ja suihkun / 4 henkeä). Viinin maistelu ei ollutkaan mitään istutaan kellarissa pitkän pöydän ääressä tynnyrien ympäröimänä-tasoa, vaan aika paljon arkipäiväisempää. Viiniä nautittiin tyylikkäästi kertakäyttömukeista tai pullon suusta. Mutta ainakin sitä oli tarpeeksi. Oltiin paikan päällä yht. kolme päivää ja iltaa. Päivisin oli järjestettyä ohjelmaa mm. pyöräretki, vaellus, matka Itävaltaan, jossa käytiin pällistelemässä Lockenhausin linnaa ja jossain kylpylässä lilluttamassa. Kylpylässä oltiin vaivaiset seitsemän tuntia. Meinas olla iho vähän rypyllä jossain vaiheessa ja pinna aika kireellä, koska oli luvalla sanoen pikkuisen tylsää. Itselle olis riittänyt ehkä 2 tuntia. Iltaisin sitten juhlittiin paikallisissa ravintoloissa.
Köszeg
Nyt olen ollut n. viikon verran Pécsissä. Ensi viikko on vielä opintoja ja sitten alkaa varsinainen kevät loma. Pääsiäistä edeltävä viikko on vapaa ja siihen vielä pääsiäisen pyhät päälle. Lomalla olen lähdössä muutaman suomalaisen ja yhden puolalaisen kanssa Serbian ja Bulgarian kautta Turkkiin ja Istanbuliin. Lähdetään matkaan perjantaina Pécsistä junalla kohti Serbiaa, jossa ollaan yö ja seuraava päivä, jonka jälkeen jatketaan yöjunalla Sofiaan, jossa ollaan sunnuntai ja taas yöjunalla kohti Istanbulia. Istanbulissa ollaan viisi päivää, jonka jälkeen lennetään Bratislavaan ja tullaan bussilla/junalla takaisin Pécsiin.
Tämä tällä erää. Kirjottakaahan itsekin kuulumisianne, ketkä tätä nyt sattuu lukemaan.
Sziastok!
Viime kerrasta, kun tänne kirjoitin on vierähtänyt jo aika tovi. Siihen on kyllä suunnilleen syynsä, jotka selviävät tekstin edetessä ja yritän toki paikata vajetta vähän pitemmällä tekstillä tällä kertaa. Ehkä kannustimena toimii vielä vieressä köllöttävä, avaamistaan odottava oppikirja, jonka aika koittaa vasta tämän tekstin valmitustuttua.
Viimeisen tekstini päätteeksi uhosin lähteväni Espanjaan ja niin myös lähdin. Tarkoituksenani oli siis mennä tapaamaan Emmiä, joka suorittaa omaa Erasmus-periodiaan Cadizin yliopistossa. Cadiz sijaitsee aivan lounais-Espanjassa n. 40 km Jerezistä ja 120 km Sevillasta. Sinne pääseminen Pécsistä ei ollut ihan maailman yksinkertaisin (tai lähinnä halvin) asia. Vaikka liikuttiin vain Euroopan sisällä meni minulla n. 22 tuntia päästä sinne ja ehkä 28 tuntia takaisin. Ensin piti ottaa torstai-iltana juna Pécsistä Budapestiin, jossa vietin yön Locomotive Light Hostellissa http://www.locomotive-hostel-budapest.com. Hostelli sijaitsee Budapestin Itäisen rautatie-aseman (Keleti Pályaudvar) vieressä. Keleti on kansainvälinen juna-asema ja sieltä lähtevät junat mm. myös Pécsiin. Hostelli oli todella suositeltavan arvoinen ja aion ainakin itse viettää siellä yöni jahka Budapestiin jatkossakin menen. Hinta dormissa on n. 10 € yöltä sisältäen mm. tervetuliaismaljan ja lisää plussaa myös erittäin mukavasta henkilökunnasta. Mutta takaisin tarinaan.. Vietin hostellissa ainoastaan yön ja aamulla lähdin kohti lentokenttää. Minulla oli varattuna Malevilta lento Madridin kautta Jereziin. Madridissa suoritetun koneen vaihdon kesto oli n. 3,5 h ja jatkolento Jereziin otti noin tunnin. Jerezin kentällä olikin Emmi sitten vastassa suomalais-marokkolais tukijoukkoineen ja lähdimme autolla kohti Cadizia.
Jo koneesta noustessa minua tervehti vanha tuttu kostean lämmin ilmasto ja vaikka omista Espanjassa vietetyistä ajoista on jo 15 tai jotain vuotta, niin kyllä se tutulta ja varsinkin Unkarin kökkö säiden jälkeen mukavalta tuntui. Ja lisää oli luvassa. Koko sen reilun viikon, mitä Espanjassa vietin, oli kelit liki täydelliset vuoden aikaan nähden. Lämpötila päälle 20 astetta ja aurinko paistoi suurimmaksi osaksi pilvettömältä taivaalta.
Cadiz on käytännössä saari. Ainoastaan yksi silta ja yksi keinotekoinen pengertie yhdistää sen mantereeseen. Merta on siis joka puolella. Cadizin sanotaan olevan Lounais-Euroopan vanhin yhtäjaksoisesti asutettu kaupunki. Täytyy myöntää, että siltä se paikoitellen näyttikin. Hyvässä mielessä siis :) Paljon vanhoja rakennuksia, muureja, kapeita aivan tajuttoman sokkeloisia katuja, katedraali, moskeija yms. Todella kaunista ja viehättävää. Hiekkarantaa on varmasti n. 10 km edestä. Cadizista lisää voi lukea Emmin blogista http://emmiespanjassa.blog
Viikko Cadizissa piti sisällään kaupunkiin ja lähiympäristöön tutustumista, monenlaisten ruokaravintoloiden kiertämistä, baareja, ostoksia, hengailua, vähän salsan opettelua (helppoa kuin hengittäminen), matkan Gibraltarille jne. Siis kaikkea normaalia touhuamista ja täytyy kyllä sanoa, että oli aivan mielettömän kivaa. Ainoa harmistus oli pois lähtö. Ensimmäisen tutun ihmisen näkeminen vaihdon alkamisen jälkeen aktivoi ikävän kotia ja kavereita kohtaan jotenkin uudestaan ja nyt on ollut sen suhteen vähän hankalampaa aikaa. Mutta eiköhän siihen pian taas turru.. Paluumatka Pécsiin noudatti samaa kaavaa kuin tullessa, mutta käännettynä tietysti. Madridissa joutui vaan odottelemaan jatkolentoa vähän pidempään ja Budapestissä seuraavan aamun junaa muutaman tunnin pitempään.
Gibraltar
Arki Pécsissä läväytti sitten kunnon avokämmenellä suoraan nassuun. Ihan kamalasti ei tullut Espanjassa kouluasioita mietittyä ja täällä saikin sitten yrittää ihan tosissaan kuroa umpeen missaamiaan asioita. Meillä oli mm. toinen välikoe Advertising and Sales Promotion kurssia koskien ja edellisen kokeen haastavuudesta viisastuneena piti lukea ihan tosissaan. Ja menihän se AIKA paljon paremmin kuin ensimmäinen koitos. Unkarin kielen opinnot etenee myös, mutta hitaasti.. Meillä on samassa ryhmässä neljä kiinalaista opiskelijaa, jotka vasta aloittelee englannin kielen opiskelua ja koska unkarin kielen opettaja ei puhu kiinaa, niin opetuksessa on toisinaan aika ärsyttäviä taukoja. Mutta hitaasti hyvä tulee, sano.
En ehtinyt olla kuin muutaman päivän Pécsissä ja taas mentiin. Tällä kertaa ohjelmassa oli Aegee Pécsin (Aegee on eurooppalainen opiskelijayhdistys) järjestämä "Wine Tasting Weekend" Pohjois-Unkarissa Köszeg nimisessä pikkukaupungissa. Lähdimme sinne n. 60 erasmus-opiskelijan voimin Pécsistä ja seuraamme liittyi vielä kymmenkunta unkarilaista opiskelijaa sekä Budapestin yliopiston vaihto-opiskelijoita. Majoitus meille oli järjestetty jostain paikallista hostellista. Paikka oli aika rupunen, mutta täytti tehtävänsä vallan mainiosti (sisälsi siis sängyn jokaisella ja suihkun / 4 henkeä). Viinin maistelu ei ollutkaan mitään istutaan kellarissa pitkän pöydän ääressä tynnyrien ympäröimänä-tasoa, vaan aika paljon arkipäiväisempää. Viiniä nautittiin tyylikkäästi kertakäyttömukeista tai pullon suusta. Mutta ainakin sitä oli tarpeeksi. Oltiin paikan päällä yht. kolme päivää ja iltaa. Päivisin oli järjestettyä ohjelmaa mm. pyöräretki, vaellus, matka Itävaltaan, jossa käytiin pällistelemässä Lockenhausin linnaa ja jossain kylpylässä lilluttamassa. Kylpylässä oltiin vaivaiset seitsemän tuntia. Meinas olla iho vähän rypyllä jossain vaiheessa ja pinna aika kireellä, koska oli luvalla sanoen pikkuisen tylsää. Itselle olis riittänyt ehkä 2 tuntia. Iltaisin sitten juhlittiin paikallisissa ravintoloissa.
Köszeg
Nyt olen ollut n. viikon verran Pécsissä. Ensi viikko on vielä opintoja ja sitten alkaa varsinainen kevät loma. Pääsiäistä edeltävä viikko on vapaa ja siihen vielä pääsiäisen pyhät päälle. Lomalla olen lähdössä muutaman suomalaisen ja yhden puolalaisen kanssa Serbian ja Bulgarian kautta Turkkiin ja Istanbuliin. Lähdetään matkaan perjantaina Pécsistä junalla kohti Serbiaa, jossa ollaan yö ja seuraava päivä, jonka jälkeen jatketaan yöjunalla Sofiaan, jossa ollaan sunnuntai ja taas yöjunalla kohti Istanbulia. Istanbulissa ollaan viisi päivää, jonka jälkeen lennetään Bratislavaan ja tullaan bussilla/junalla takaisin Pécsiin.
Tämä tällä erää. Kirjottakaahan itsekin kuulumisianne, ketkä tätä nyt sattuu lukemaan.
Sziastok!
torstai 26. helmikuuta 2009
Tarina jatkuu..
Jó napot kívánok, elikkäs hyvää päivää toivotan!
Mitähän sitä on tullut viime aikoina touhuttua..? Ainakin oltua kipeänä, mutta siitä ei jaksa tarinoida, koska se on tylsää. Mutta koulussa nyt on ainakin käyty ja unkarin kielen opinnotkin alkoivat viime viikolla. Unkarin kielihän kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, kuten siis suomikin. En ole vielä ihan perillä, että onko se kielen oppimisen kannalta hyvä juttu, että puhuu äidinkielenään suomea vai onko sillä ollenkaan merkitystä. Sanasto on ainakin niin poikkeava näiden kahden kielen välillä, että ei paljoo naurata. Tai välillä kyllä naurattaakin, kun kaikista yksinkertaisemmatkin sanat tuntuvat alkuun lähes mahdottomilta ottaa haltuun. Esimerkkinä vaikka sana kiitos eli paikallisesti köszönöm tai terveydeksi (kippis), joka on yhtä kuin egészségedre. Varsinkin jälkimmäistä on mukava yrittää muistella neljän aikaan aamuyöstä. Mutta toisaalta kieliopista löytyy sitten jotain tuttuakin kuten sijapäätteet muista kielistä tuttujen prepositioiden sijaan. Lisäksi sanajärjestys on suhteellisen vapaa, kuten suomessakin. Tekemistä kielen suhteen kuitenkin riittää ja jotenkin on sellainen tuntuma ettei keväällä vielä välttämättä lähde ihan flytande Hungarian..
Oman tieteenalan opinnot ovat myös timmissä vauhdissa. Täällä on taloustieteissä käytössä ns. kiinteät lukujärjestykset eli jokaista kurssia kohden on 4 tuntia luentoja joka viikko ja aina samaan aikaan. Eikä siinä mitään pysyypähän ainakin jonkin näköinen rutiini yllä. Luennoilla on 75% läsnäolopakko, joten niillä on vähän niin kuin myös käytävä. En ole ihan varma, että millä opettajat sitä mittaa, koska harvoin kiertää mitkään läsnäololista, mutta kai niillä on sitten paremmin toimivat systeemit :) Tosin International Business kurssilla luennoitsija pitää joka kerta "pistarit" käsiteltävästä aiheesta, joten sillähän sen läsnäolokin sitten selviää. Näiden pikku kokeiden taso vaihtelee akselilla "mitä talousjulkaisuja seuraat" - "luettele ulkoa tajuttoman pitkä lista jotain epämääräisiä juttuja". Välillä ne meinaavatkin aiheuttaa vähän harmaita hiuksia, koska hankala on yrittää ihan joka luennolle valmistautua kovin hyvin. Myös markkinoinnin kurssin opettaja on päättänyt viihdyttää meitä välitenteillä, joista ensimmäinen oli eilen. Edellisellä tunnilla hän valotti, että millaisia kysymyksiä tentti tulee sisältämään. Oli puhetta, että monivalintakysymyksillä mennään ja esimerkkinä tyyliin "mikä seuraavista ei ole tyypillinen mainontakanava"? a) sanomalehti, b) tv, c) radio, d) jääkarhu. Eli suht helppoa oli noin etukäteen luvassa. Mutta totuus oli kuitenkin toinen.. Tentti sisälsi kyllä luvatusti monivalintakysymyksiä, mutta ei perse, että ne oli hankalia. Ja itse olin vielä lukenut toisin kuin monet muut. Monivalintakysymysten lisäksi oli vielä viisi avointakysymystä ja taas piti luetella ulkoa juttuja. Mutta eipä se mitään. Mukava havaita, että tasoa pyritään pitämään yllä ja tietääpähän seuraavalla kerralla valmistautua vielä paremmin. Se mikä oli hassua oli se, että tentin kansipaperi sisälsi ukaasin lunttauksesta. En nyt ihan sanatarkasti muista, että mitä siinä seisoi, mutta kuitenkin jotain, että nyrkkiä tulee jos lunttaat (ja jäät kiinni). Täällä on kuulemma hyvin yleistä, että opiskelijat lunttaavat tenteissä opettajien välittämättä. Nytkin mielestäni paikalliset hyvin avoimesti keskustelivat tentin aikana eikä siihen kukaan puuttunut. Lunttaamista pyritään myös karsimaan jakamalla vierekkäisillä paikoilla istuville eri tentit. Eli itse tein eri tenttiä samasta aiheesta kuin vieressäni istuneet kaksi muuta opiskelijaa. Herää vaan kysymys, että kuinkahan tasapuoliseksi tuollaisen järjestelmän pystyy rakentamaan? Voiko esim. toiseen tenttiin lipsahtaa vähän vaikeampia kysymyksiä? Ei kai..
Sitten muuta.. Perus asuntolaelämän (sis. juhlat sun muut) lisäksi on ehditty touhuamaan vähän muutakin. Viime sunnuntaina (22.2.) vierailtiin Pécsiä lähellä olevassa pikku kaupungissa nimeltä Mohács, jossa oli meneillään vuosittainen Busójárás karnevaali. Kadut olivat valtoimenaan kuvassa olevia otuksia ja tavallista kansaa.
Karnevaalin perimmäisenä tarkoituksena on juhlistaa Mohácsin kaupungin takaisin valloittamista turkkilaisten hallusta joskus 1500-1600-luvuilla. Kuvan tyyppiset asut olivat tuolloin valmistettu pelottelua varten ja taisivat ilmeisesti toimiakin, koska turkkilaiset lopulta poistuivat. Mutta joka tapauksessa oli ihan hauskan oloinen karnevaali. Kaduilla myytiin kaiken näköistä kuten perus matkamuistoja, ruokaa, viinaa ja omaa suosikkiani kuumaa viiniä, joka oli maustettu kanelilla ja maistui täten hyvin pitkälti glögiltä. Muuten ohjelma sisälsi kansan tansseja, kokon polttamista ja jonkin arkun dumppaamisen Tonavaan yms. Ihmisiä oli ihan tajuttomasti ja tästä syystä mm. syöminen ja vessassa käynti olivat monen kymmenen minuutin jonottamisen päässä ja jäivät tästä syystä myös moneksi tunniksi suorittamatta. Suomalaiset bajamajat kunniaan! Juomapisteitä onneksi oli osattu varata vähän enemmän. Mutta pitää vielä vähän jatkaa sunnuntain tarinoita. Jossain vaiheessa suunnattiin bussilla takaisin Pécsiin ja päätettiin mennä pienellä porukalla johonkin ravintolaan syömään. Kuten todettu, ruokailu oli jäänyt väliin koko päivältä. Skannattiin yksi edulliseksi tiedetty paikka suunnilleen kaupungin ytimestä ja painettiin sisään. En nyt ala selittämään, että mitä söin tai muuta tylsää, mutta se mitä join ja mitä se maksoi on se pointti. Tilasin ruokajuomaksi ison oluen hintaan 310 HUF eli n. 1,10 euroa. Setä tuodessaan oluen pöytään kiikutti myös snapsilasia ja sanoi, että kuuluu ison oluen kanssa kauppaan. Noh mikäs siinä. Edessä 2cl paikallista Palinkaa (hedelmäviinaa) ja 0,5 l olutta hintaan 1,10 euroa. Mitä maksaa Suomessa sama setti? Riittääkö 10 euroa? Vaikka kuinka opiskelee taloustieteitä ja mielestään tajuaa missä mennään, niin aika väistämättä tulee olo, että joku meitä kusettaa. Ja kovaa. ..Niin ja ruokaa oli niin paljon etten jaksanut syödä ja se maksoi 3,50 euroa. Ja siis ravintolassa eikä missään koulun ruokalassa.
Tämä viikko sisälsi vielä vierailun kohtuu tunnettuun Harkányn kylpylään. Kyseessä oli ihan täysin opiskelijatapahtuma ja kylpylä täten varattu ainoastaan opiskelijoiden käyttöön ja ajankohta oli myöhäinen ilta (klo 20-01). Kylpylä oli ihan siisti ja saunat ja muut systeemit kunnossa. Saunassa ei tosin paikalliset tajua mättää vettä siihen kiukaalle, vaan joko istuvat vaan tasaisessa lämmössä tai hakevat lunta(!) kiukaalle sulamaan. Itsekään en sitten uskaltanut täyttää kiulua vedellä ja alkaa heitä opastamaan, koska saunan oli lähes kokoaikaisesti valloittanut muutama paikallinen rekka-auton kokoinen punainen kalju köntti. Pukukoppisysteemi oli suht. huvittava noin suomalaiseen uimahallikäytäntöön verrattuna. Vaatteet piti vaihtaa suunnilleen missä vain pystyy ja sen jälkeen kamat sellaseen henkarihärveliin ja jonottamaan, että narikkatäti ottaa hengarin ja laittaa kamat talteen. Näppärästi narikkahenkilökuntaa oli tasan yksi ja asiakkaita pyöreästi kaksi sataa. Jonkin verran otti aikaa, että sai kamansa talteen ja pääsi lilluttamaan altaille. Mutta se mikä oli ehkä kaikista typerintä oli se, että kamoja vastaan sai sellaisen kolikon. Se on todella kätevä pitää tallessa, kun päällä ei ole muuta kuin taskuttomat uimahousut. "Noh kai mä tätä voin kädessäkin pitää seuraavat viisi tuntia". Onneksi siinä oli sentään reikä ja kaulassa kaulaketju..
Mutta tällasta tällä kertaa.. Ensi viikon perjantaina lähden Espanjaan ja Cadiziin. Jotkut saattaa ehkä tietääkin miksi.. :) Oujee!
Mitähän sitä on tullut viime aikoina touhuttua..? Ainakin oltua kipeänä, mutta siitä ei jaksa tarinoida, koska se on tylsää. Mutta koulussa nyt on ainakin käyty ja unkarin kielen opinnotkin alkoivat viime viikolla. Unkarin kielihän kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, kuten siis suomikin. En ole vielä ihan perillä, että onko se kielen oppimisen kannalta hyvä juttu, että puhuu äidinkielenään suomea vai onko sillä ollenkaan merkitystä. Sanasto on ainakin niin poikkeava näiden kahden kielen välillä, että ei paljoo naurata. Tai välillä kyllä naurattaakin, kun kaikista yksinkertaisemmatkin sanat tuntuvat alkuun lähes mahdottomilta ottaa haltuun. Esimerkkinä vaikka sana kiitos eli paikallisesti köszönöm tai terveydeksi (kippis), joka on yhtä kuin egészségedre. Varsinkin jälkimmäistä on mukava yrittää muistella neljän aikaan aamuyöstä. Mutta toisaalta kieliopista löytyy sitten jotain tuttuakin kuten sijapäätteet muista kielistä tuttujen prepositioiden sijaan. Lisäksi sanajärjestys on suhteellisen vapaa, kuten suomessakin. Tekemistä kielen suhteen kuitenkin riittää ja jotenkin on sellainen tuntuma ettei keväällä vielä välttämättä lähde ihan flytande Hungarian..
Oman tieteenalan opinnot ovat myös timmissä vauhdissa. Täällä on taloustieteissä käytössä ns. kiinteät lukujärjestykset eli jokaista kurssia kohden on 4 tuntia luentoja joka viikko ja aina samaan aikaan. Eikä siinä mitään pysyypähän ainakin jonkin näköinen rutiini yllä. Luennoilla on 75% läsnäolopakko, joten niillä on vähän niin kuin myös käytävä. En ole ihan varma, että millä opettajat sitä mittaa, koska harvoin kiertää mitkään läsnäololista, mutta kai niillä on sitten paremmin toimivat systeemit :) Tosin International Business kurssilla luennoitsija pitää joka kerta "pistarit" käsiteltävästä aiheesta, joten sillähän sen läsnäolokin sitten selviää. Näiden pikku kokeiden taso vaihtelee akselilla "mitä talousjulkaisuja seuraat" - "luettele ulkoa tajuttoman pitkä lista jotain epämääräisiä juttuja". Välillä ne meinaavatkin aiheuttaa vähän harmaita hiuksia, koska hankala on yrittää ihan joka luennolle valmistautua kovin hyvin. Myös markkinoinnin kurssin opettaja on päättänyt viihdyttää meitä välitenteillä, joista ensimmäinen oli eilen. Edellisellä tunnilla hän valotti, että millaisia kysymyksiä tentti tulee sisältämään. Oli puhetta, että monivalintakysymyksillä mennään ja esimerkkinä tyyliin "mikä seuraavista ei ole tyypillinen mainontakanava"? a) sanomalehti, b) tv, c) radio, d) jääkarhu. Eli suht helppoa oli noin etukäteen luvassa. Mutta totuus oli kuitenkin toinen.. Tentti sisälsi kyllä luvatusti monivalintakysymyksiä, mutta ei perse, että ne oli hankalia. Ja itse olin vielä lukenut toisin kuin monet muut. Monivalintakysymysten lisäksi oli vielä viisi avointakysymystä ja taas piti luetella ulkoa juttuja. Mutta eipä se mitään. Mukava havaita, että tasoa pyritään pitämään yllä ja tietääpähän seuraavalla kerralla valmistautua vielä paremmin. Se mikä oli hassua oli se, että tentin kansipaperi sisälsi ukaasin lunttauksesta. En nyt ihan sanatarkasti muista, että mitä siinä seisoi, mutta kuitenkin jotain, että nyrkkiä tulee jos lunttaat (ja jäät kiinni). Täällä on kuulemma hyvin yleistä, että opiskelijat lunttaavat tenteissä opettajien välittämättä. Nytkin mielestäni paikalliset hyvin avoimesti keskustelivat tentin aikana eikä siihen kukaan puuttunut. Lunttaamista pyritään myös karsimaan jakamalla vierekkäisillä paikoilla istuville eri tentit. Eli itse tein eri tenttiä samasta aiheesta kuin vieressäni istuneet kaksi muuta opiskelijaa. Herää vaan kysymys, että kuinkahan tasapuoliseksi tuollaisen järjestelmän pystyy rakentamaan? Voiko esim. toiseen tenttiin lipsahtaa vähän vaikeampia kysymyksiä? Ei kai..
Sitten muuta.. Perus asuntolaelämän (sis. juhlat sun muut) lisäksi on ehditty touhuamaan vähän muutakin. Viime sunnuntaina (22.2.) vierailtiin Pécsiä lähellä olevassa pikku kaupungissa nimeltä Mohács, jossa oli meneillään vuosittainen Busójárás karnevaali. Kadut olivat valtoimenaan kuvassa olevia otuksia ja tavallista kansaa.
Karnevaalin perimmäisenä tarkoituksena on juhlistaa Mohácsin kaupungin takaisin valloittamista turkkilaisten hallusta joskus 1500-1600-luvuilla. Kuvan tyyppiset asut olivat tuolloin valmistettu pelottelua varten ja taisivat ilmeisesti toimiakin, koska turkkilaiset lopulta poistuivat. Mutta joka tapauksessa oli ihan hauskan oloinen karnevaali. Kaduilla myytiin kaiken näköistä kuten perus matkamuistoja, ruokaa, viinaa ja omaa suosikkiani kuumaa viiniä, joka oli maustettu kanelilla ja maistui täten hyvin pitkälti glögiltä. Muuten ohjelma sisälsi kansan tansseja, kokon polttamista ja jonkin arkun dumppaamisen Tonavaan yms. Ihmisiä oli ihan tajuttomasti ja tästä syystä mm. syöminen ja vessassa käynti olivat monen kymmenen minuutin jonottamisen päässä ja jäivät tästä syystä myös moneksi tunniksi suorittamatta. Suomalaiset bajamajat kunniaan! Juomapisteitä onneksi oli osattu varata vähän enemmän. Mutta pitää vielä vähän jatkaa sunnuntain tarinoita. Jossain vaiheessa suunnattiin bussilla takaisin Pécsiin ja päätettiin mennä pienellä porukalla johonkin ravintolaan syömään. Kuten todettu, ruokailu oli jäänyt väliin koko päivältä. Skannattiin yksi edulliseksi tiedetty paikka suunnilleen kaupungin ytimestä ja painettiin sisään. En nyt ala selittämään, että mitä söin tai muuta tylsää, mutta se mitä join ja mitä se maksoi on se pointti. Tilasin ruokajuomaksi ison oluen hintaan 310 HUF eli n. 1,10 euroa. Setä tuodessaan oluen pöytään kiikutti myös snapsilasia ja sanoi, että kuuluu ison oluen kanssa kauppaan. Noh mikäs siinä. Edessä 2cl paikallista Palinkaa (hedelmäviinaa) ja 0,5 l olutta hintaan 1,10 euroa. Mitä maksaa Suomessa sama setti? Riittääkö 10 euroa? Vaikka kuinka opiskelee taloustieteitä ja mielestään tajuaa missä mennään, niin aika väistämättä tulee olo, että joku meitä kusettaa. Ja kovaa. ..Niin ja ruokaa oli niin paljon etten jaksanut syödä ja se maksoi 3,50 euroa. Ja siis ravintolassa eikä missään koulun ruokalassa.
Tämä viikko sisälsi vielä vierailun kohtuu tunnettuun Harkányn kylpylään. Kyseessä oli ihan täysin opiskelijatapahtuma ja kylpylä täten varattu ainoastaan opiskelijoiden käyttöön ja ajankohta oli myöhäinen ilta (klo 20-01). Kylpylä oli ihan siisti ja saunat ja muut systeemit kunnossa. Saunassa ei tosin paikalliset tajua mättää vettä siihen kiukaalle, vaan joko istuvat vaan tasaisessa lämmössä tai hakevat lunta(!) kiukaalle sulamaan. Itsekään en sitten uskaltanut täyttää kiulua vedellä ja alkaa heitä opastamaan, koska saunan oli lähes kokoaikaisesti valloittanut muutama paikallinen rekka-auton kokoinen punainen kalju köntti. Pukukoppisysteemi oli suht. huvittava noin suomalaiseen uimahallikäytäntöön verrattuna. Vaatteet piti vaihtaa suunnilleen missä vain pystyy ja sen jälkeen kamat sellaseen henkarihärveliin ja jonottamaan, että narikkatäti ottaa hengarin ja laittaa kamat talteen. Näppärästi narikkahenkilökuntaa oli tasan yksi ja asiakkaita pyöreästi kaksi sataa. Jonkin verran otti aikaa, että sai kamansa talteen ja pääsi lilluttamaan altaille. Mutta se mikä oli ehkä kaikista typerintä oli se, että kamoja vastaan sai sellaisen kolikon. Se on todella kätevä pitää tallessa, kun päällä ei ole muuta kuin taskuttomat uimahousut. "Noh kai mä tätä voin kädessäkin pitää seuraavat viisi tuntia". Onneksi siinä oli sentään reikä ja kaulassa kaulaketju..
Mutta tällasta tällä kertaa.. Ensi viikon perjantaina lähden Espanjaan ja Cadiziin. Jotkut saattaa ehkä tietääkin miksi.. :) Oujee!
torstai 12. helmikuuta 2009
Asuntola elämää ja opiskeluita.
Hoplaa!
Nyt alkaa olla pari viikkoa takana Pécsissä ja aika päivittää tapahtunutta. Asuntola, johon meidät on majoitettu, on noin 800 opiskelijan asuttama kompleksi. Ensimmäisessä kerroksessa asuu pelkästään Erasmus-opiskelijoita, uusia ja vanhoja, yhteensä noin sata. Tämä tarkoittaa, että elämä täällä on paikoitellen aika vilkasta. Ei ole juuri sellaista päivää, jolloin joku täällä ei juhlisi tai muuten mekastaisi pitkälle yöhön, varsinkin nyt kun kaikilla ei ole vielä edes kurssit alkaneet. Itsekin olen nyt alkuun aika moniin rientoihin ja illanistujaisiin osallistunut ja valvottanut itseäni välillä niin, että meinaa taju lähteä. Mutta mikäs siinä, mukavaahan se on ja ainakin tutustuu ihmisiin. Muut Erasmus-opiskelijat täällä on ihan tosi mukavia ja ystävällisiä yms. ja kaikki tuntuu tulevan toimeen toistensa kanssa ja tuottavan iloa toisilleen. Hyviä esimerkkejä ihmisten ystävällisyydestä on mm. se että espanjalaiset ovat tehneet parina iltana 20 litraa sangriaa kaikkien nautittavaksi, italialaiset pastaa, jotkut lettuja, joku tarjoilee vodkaa yms. Eli vaikka alkuun tuntuikin, että mitenköhän rauhalliseen kotielämään tottunut vanha setä jaksaa täällä viihtyä, niin nyt ainakin tuntuu, että loistavasti. On toki jotain asioita, jotka täällä vähän ottaa päähän. Esim. se että alakerran klubilla on säännöllisesti kerran viikossa (tiistaisin), ja satunnaisesti myös joinain muina päivinä, jonkun sortin disko ja oma kämppä sopivasti juuri sen yläpuolella. Musiikki klubilla loppuu noin. klo 4 aamulla ja sitä ennen on lähes mahdoton nukkua. Mutta toisaalta tähän hintaan, mitä asunnosta maksan, tuo on ehkä vielä siedettävissä.
Mutta se, mitä tänne tultiin oikeasti tekemään, eli opiskelemaan, alkaa myös pikkuhiljaa löytää suuntaansa. Opinnot alkoivat tällä viikolla maanantaina tiedekunnan orientaatiolla ja jatkuivat ti-to luennoilla. En nyt ainakaan vielä ole hirveästi huomannut paljon eroa suomalaiseen ja Jyväskylän yliopiston syysteemeihin. Tai siis luennot on luentoja täälläkin. Opettajat opettavat ja opiskelijat kuuntelevat. Täällä tosin paikalliset tuntuvat ainakin pitävän vähän enemmän omaa kivaa luennoilla kuin, mihin Suomessa on tottunut. Ainoa miinus, mikä tulee mieleen on se, että asiat täällä tapahtuu aika hitaasti. Esimerkiksi meiltä puuttuu käyttöoikeudet paikalliseen sähköiseen oppimisympäristöön (vrt. esim. Optima) ja kuulemma vaan jostain syystä kestää ihan tajuttoman kauan, että ne saamme. Kaikki tunneilla tarvittava materiaali on kuitenkin siellä, joten ne ois tavallaan ihan kätevät olla olemassa. Niin ja toinen juttu, mikä on vähän jännää ja vois olla aika ärsyttävääkin, jos ois esim. miettinyt etukäteen korvaansa täkäläisillä opinnoilla jotain kotimaan kursseja, on se että alkuperäinen kurssilista, minkä perusteella valittiin täällä tehtävät kurssit, ei päde lainkaan. Itse mm. valitsin etukäteen 3 taloustieteen kurssia, joista yhtäkään ei kuitenkaan järjestetä. Käydään sitten jotain muuta.. Toinen kiva ylläri oli se, että kaikissa esitteissä, tiedotteissa, koulun nettisivuilla yms. oli maininta kevät lomasta maaliskuussa ja täällä sitten kun siitä kysyin, niin vastaus oli, että "joo se on väärää tietoa, ei teillä mitään lomaa sillon oo". Selvä! Kovinkaan moni ei varmasti ollut tehnyt mitään suunnitelmia alkuperäisen "virallisen" tiedon pohjalta.. Itse mm. olen varannut lennot Espanjaan ja aion ne myös käyttää.
Mutta ehkä tässä tämän kertaiset tärinät. Tänään illalla alkaa presentaatio-illat, joissa jokainen vuorollaan esittelee omaa maatansa sekä sen ruokia ja juomia. Ensimmäisenä on vuorossa Unkari vähän niinko malliksi. Ilta huipentuu lopulta "flag partyyn", joissa kaikkien ulkomaan eliöiden naamaan maalataan oman maan lippu ja viimeistään tehdään ihmiset toisilleen tutuiksi. Pakko siis alkaa keräämään energiaa, että jaksaa heilua!
Szia!
sunnuntai 1. helmikuuta 2009
Täällä ollaan!
Szia, sano paikallinen!
Nyt sitten lopulta kävi niin, että torstaina 29.1. heitin repun selkään ja lähdin kohti Unkaria ja kaupunkia nimeltä Pécs. Kaiken odottelun ja lievän jännittämisen jälkeen oli jo paikallaan, että toiminta alkoi ja pääsin liikkeelle. Tarkoituksenani on siis viettää seuraavat n. 5 kk opiskelijavaihdossa erasmus-ohjelman siivittämänä ja tässä blogissa tulen kertoilemaan elämästä ja opiskelusta Pécsissä, Unkarissa ja Pécsin yliopiston taloustieteiden laitoksella.
Pécs sijaitsee Unkarin eteläosassa n. 200 kilometriä Budapestistä ja siellä asustaa n 160 000 ihmistä. Pécs on myös valittu vuoden 2010 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi ja on sattumalta myös Lahden ystäväkaupunki (olen siis itse lähtöisin Lahden kupeesta Vääksystä ja Lahdessa on tullut asuttua vuosia). Reittisuunnitelmani piti sisällään ensin lennon Helsingistä Wieniin, josta jatkolennolla Budapestiin ja lopulta junalla Pécsiin. Kaikki siirtymät Budapestin lentokentältä oikealle rautatieasemalle jne. oli hienosti hallussa. Kävikin sitten kuitenkin niin, että jatkolento Wienistä Budapestiin oli peruttu, koska Itävallassa satoi vähän lunta ja koko kenttä sitten sitä myötä sekaisin. Lentoyhtiö järjesti kuitenkin bussikuljetuksen Wienistä Budapestiin, mikä oli lopulta helpotus, koska täten vältin ensimmäisen potkurikonekokemukseni. Ainoa mikä aiheutti ongelmaa oli se, että missasin valmiiksi katsomani junan Budapestistä Pécsiin sekä etukäteen sopimani tapaaminen Budapestin lentokentällä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa ei nyt toteutunut. Kävi kuitenkin sen verran hauskasti, että sattumalta törmäsin Wienin lentokentällä toiseen Pécsiin matkaavaan suomalaiseen. Porukassa vastoinkäymiset on tunnetusti helpompi ottaa vastaan ja pikkusählinki saatiin lopulta ihan huumorilla kuitattua.
Bussi kuljetti meidät Budapestin keskustaan tai toisin sanoen jonnekin päin Budapestia. Tässä vaiheessa ei juuri ollut enää tarvetta alkuperäiselle siirtymäsuunnitelmalle Budapestin lentokentältä rautatiasemalle, koska ei siis oltu lentokentällä päinkään. Mutta onneksi siinä ei tarvinnut kauaa seistä matkalaukkujen kanssa, kun paikalle rientää omaehtoisesti ritari rohkea eli paikallinen taksikuski ja päättää pelastaa turistit pulasta. Lyhyehkön neuvottelun jälkeen hän lupautuu heittämään meidät juna-asemalle 30 euron hinnalla. Tässähän pätee hyvin vanha sanonta "turistia on hyvä vedättää" ja turistihan ei osannut pistää vastaan. Jälkeenpäin selvisi, että olisi saatu matka n. 1/10 osa hinnalla, kun olisi tajuttu soittaa taksi jostain muualta. Mutta siinä vaiheessa, kun on 25 kiloa ylimääräistä tavaraa päällä, ei juuri kiinnosta sählätä uudessa kaupungissa etsien edullisinta keinoa päästä jostakin jonnenkin, kun et tiedä missä olet tai minne olet menossa.
Juna-asema, josta Pécsin junat lähtevät on Budapestin itäinen rautatieasema (Keleti Pályaudvar). Lippun Inter-City junaan maksoi n. 3500 HUF, joka tekee n. 12 EUR. Tässä vaiheessa täytyi vielä maksaa täysi hinta, koska opiskelijahintaan vaaditaan paikallinen opiskelijakortti. Junamatka meni leppoisasti ja saavuimme Pécsiin n. klo 19 paikallista aikaa. Siitä asemalta kun vielä hortoili hostellille, niin matkassa oli tulta oltua yhteensä n. 16 tuntia. Ensimmäisen yön tosiaan vietin kaupungin keskustassa olevassa Nap Hostellissa. Paikka oli mukava ja siellä vallitsi yllättävän kotoisa ja rento tunnelma eikä hintakaan ollut yöltä kuin n. 10 EUR eli suosittelen, jos olette tännepäin tulossa.
Hyvien yöunien (12h) jälkeen seuraavana aamuna oli aika lähteä metsästämään lopullista määränpäätä eli Boszorkanyn opiskelija-asuntolaa. Ei muuta kuin taksi alle ja menoksi siis. Taksikuski ei puhunut sanaakaan englantia, mutta unkariksi tuntui juttua riittävän. En tosin tiedä mitä, nyökyttelin ja nauroin vaan mukana. Oikea paikka kuitenkin löytyi ja kaikki byrokratia-hässäkät hoitui yllättävän yksinkertaisesti. Oma sänky löytyi asuntolakompleksin ensimmäisestä kerroksesta muiden erasmus-opiskelijoiden seasta. Meidät on majoitettu tänne 4 hengen soluihin, joissa on kaksi kahden hengen makuuhuonetta sekä yhteiset vessa, suihku, jääkaappi ja eteinen. Makuuhuone ei ole paljon laivan hyttiä suurempi, mutta välttää ihan varmasti tämän kevään ajan. Ja koska hintaa ei ole kuin 15000 HUF / kk, mikä tämän hetken kursseilla tarkoittaa noin 55 EUR, niin hintalaatusuhde on kyllä kohdallaan. Itselläni on kämppiksinä, tuossa toisessa makuuhuoneessa, portugalilainen ja espanjalainen poika. Omaan huoneeseeni ei ole vielä tullut toista asukasta, mutta ilmeisesti tähän on tulossa toinen suomainen.
Pari ekaa päivää on mennyt ihmisiin ja paikkoihin tutustuessa täällä asuntolassa sekä molempina viikonlopun iltoina olimme vielä isolla porukalla ulkona, myöhään.. Täällä ei tunnu menevän yökerhot ikinä kiinni.. Tähän mennessä on ollut todella mukavaa, ihmiset on kivoja ja ystävällisiä, kaupunki on viihtyisä ja kaunis, hintataso on edullista, ruoka mm. noin puolet halvempaa kuin Suomessa. Asuntolasta löytyy kuntosali, ruokala, baari, pankkiautomaatti,, nettiyhtedet yms. muuta tarpeellista ja uskon todella, että täällä kyllä viihtyy. Ainoa mikä vähän aiheuttaa närää on, että täällä on kyllä remontin jäljiltä paikat siistissä kunnossa, mutta aika lailla sotkusta. Yhteiset keittiötilat on todella hurjassa kunnossa ja kattilat sun muut yhteiset systeemit usein tiskaamatta. Mutta toisaalta tällä määrällä nuoria ihmisiä se on luultavasti ihan ymmärrettävää. Ja onneksi meidän soluasunto on todella siistissä kunnossa ja kämppikset ovat pitäneet ja pitävät siitä hyvää huolta.
Nyt sitten odotellaan opintojen alkamista vielä jonkin aikaa. Keskiviikkona 4.2. on virallinen orientaatiopäivä ja uusien vaihtareiden tervetuliaisjuhla ilmeisesti. Ja tälle viikolle on kuulemma luvassa muitakin juhlia eli rankkaa tulee olemaan :) Virallisesti opinnot kuitenkin alkavat 9.2. ja kestävät 8.5. saakka, jonka jälkeen alkaa kesäkuun loppuun kestävä tenttikausi. Itsellä on tarkoituksena suorittaa 13,5 op:n unkarin kielen kurssi sekä "International Business" ja "Advertising and Sales Promotion" kurssit, jotka molemmat ovat laajudeltaan 7,5 op.
Mutta tämä tähän saakka. Nyt lähden ostamaan ruokaa ja tuskailemaan tuonne yhteiseen keittiöön.
Täältä tähän. Moroo!
Pécsin keskustaa sekä huone ja asuntola Boszorkanyssa
Nyt sitten lopulta kävi niin, että torstaina 29.1. heitin repun selkään ja lähdin kohti Unkaria ja kaupunkia nimeltä Pécs. Kaiken odottelun ja lievän jännittämisen jälkeen oli jo paikallaan, että toiminta alkoi ja pääsin liikkeelle. Tarkoituksenani on siis viettää seuraavat n. 5 kk opiskelijavaihdossa erasmus-ohjelman siivittämänä ja tässä blogissa tulen kertoilemaan elämästä ja opiskelusta Pécsissä, Unkarissa ja Pécsin yliopiston taloustieteiden laitoksella.
Pécs sijaitsee Unkarin eteläosassa n. 200 kilometriä Budapestistä ja siellä asustaa n 160 000 ihmistä. Pécs on myös valittu vuoden 2010 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi ja on sattumalta myös Lahden ystäväkaupunki (olen siis itse lähtöisin Lahden kupeesta Vääksystä ja Lahdessa on tullut asuttua vuosia). Reittisuunnitelmani piti sisällään ensin lennon Helsingistä Wieniin, josta jatkolennolla Budapestiin ja lopulta junalla Pécsiin. Kaikki siirtymät Budapestin lentokentältä oikealle rautatieasemalle jne. oli hienosti hallussa. Kävikin sitten kuitenkin niin, että jatkolento Wienistä Budapestiin oli peruttu, koska Itävallassa satoi vähän lunta ja koko kenttä sitten sitä myötä sekaisin. Lentoyhtiö järjesti kuitenkin bussikuljetuksen Wienistä Budapestiin, mikä oli lopulta helpotus, koska täten vältin ensimmäisen potkurikonekokemukseni. Ainoa mikä aiheutti ongelmaa oli se, että missasin valmiiksi katsomani junan Budapestistä Pécsiin sekä etukäteen sopimani tapaaminen Budapestin lentokentällä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa ei nyt toteutunut. Kävi kuitenkin sen verran hauskasti, että sattumalta törmäsin Wienin lentokentällä toiseen Pécsiin matkaavaan suomalaiseen. Porukassa vastoinkäymiset on tunnetusti helpompi ottaa vastaan ja pikkusählinki saatiin lopulta ihan huumorilla kuitattua.
Bussi kuljetti meidät Budapestin keskustaan tai toisin sanoen jonnekin päin Budapestia. Tässä vaiheessa ei juuri ollut enää tarvetta alkuperäiselle siirtymäsuunnitelmalle Budapestin lentokentältä rautatiasemalle, koska ei siis oltu lentokentällä päinkään. Mutta onneksi siinä ei tarvinnut kauaa seistä matkalaukkujen kanssa, kun paikalle rientää omaehtoisesti ritari rohkea eli paikallinen taksikuski ja päättää pelastaa turistit pulasta. Lyhyehkön neuvottelun jälkeen hän lupautuu heittämään meidät juna-asemalle 30 euron hinnalla. Tässähän pätee hyvin vanha sanonta "turistia on hyvä vedättää" ja turistihan ei osannut pistää vastaan. Jälkeenpäin selvisi, että olisi saatu matka n. 1/10 osa hinnalla, kun olisi tajuttu soittaa taksi jostain muualta. Mutta siinä vaiheessa, kun on 25 kiloa ylimääräistä tavaraa päällä, ei juuri kiinnosta sählätä uudessa kaupungissa etsien edullisinta keinoa päästä jostakin jonnenkin, kun et tiedä missä olet tai minne olet menossa.
Juna-asema, josta Pécsin junat lähtevät on Budapestin itäinen rautatieasema (Keleti Pályaudvar). Lippun Inter-City junaan maksoi n. 3500 HUF, joka tekee n. 12 EUR. Tässä vaiheessa täytyi vielä maksaa täysi hinta, koska opiskelijahintaan vaaditaan paikallinen opiskelijakortti. Junamatka meni leppoisasti ja saavuimme Pécsiin n. klo 19 paikallista aikaa. Siitä asemalta kun vielä hortoili hostellille, niin matkassa oli tulta oltua yhteensä n. 16 tuntia. Ensimmäisen yön tosiaan vietin kaupungin keskustassa olevassa Nap Hostellissa. Paikka oli mukava ja siellä vallitsi yllättävän kotoisa ja rento tunnelma eikä hintakaan ollut yöltä kuin n. 10 EUR eli suosittelen, jos olette tännepäin tulossa.
Hyvien yöunien (12h) jälkeen seuraavana aamuna oli aika lähteä metsästämään lopullista määränpäätä eli Boszorkanyn opiskelija-asuntolaa. Ei muuta kuin taksi alle ja menoksi siis. Taksikuski ei puhunut sanaakaan englantia, mutta unkariksi tuntui juttua riittävän. En tosin tiedä mitä, nyökyttelin ja nauroin vaan mukana. Oikea paikka kuitenkin löytyi ja kaikki byrokratia-hässäkät hoitui yllättävän yksinkertaisesti. Oma sänky löytyi asuntolakompleksin ensimmäisestä kerroksesta muiden erasmus-opiskelijoiden seasta. Meidät on majoitettu tänne 4 hengen soluihin, joissa on kaksi kahden hengen makuuhuonetta sekä yhteiset vessa, suihku, jääkaappi ja eteinen. Makuuhuone ei ole paljon laivan hyttiä suurempi, mutta välttää ihan varmasti tämän kevään ajan. Ja koska hintaa ei ole kuin 15000 HUF / kk, mikä tämän hetken kursseilla tarkoittaa noin 55 EUR, niin hintalaatusuhde on kyllä kohdallaan. Itselläni on kämppiksinä, tuossa toisessa makuuhuoneessa, portugalilainen ja espanjalainen poika. Omaan huoneeseeni ei ole vielä tullut toista asukasta, mutta ilmeisesti tähän on tulossa toinen suomainen.
Pari ekaa päivää on mennyt ihmisiin ja paikkoihin tutustuessa täällä asuntolassa sekä molempina viikonlopun iltoina olimme vielä isolla porukalla ulkona, myöhään.. Täällä ei tunnu menevän yökerhot ikinä kiinni.. Tähän mennessä on ollut todella mukavaa, ihmiset on kivoja ja ystävällisiä, kaupunki on viihtyisä ja kaunis, hintataso on edullista, ruoka mm. noin puolet halvempaa kuin Suomessa. Asuntolasta löytyy kuntosali, ruokala, baari, pankkiautomaatti,, nettiyhtedet yms. muuta tarpeellista ja uskon todella, että täällä kyllä viihtyy. Ainoa mikä vähän aiheuttaa närää on, että täällä on kyllä remontin jäljiltä paikat siistissä kunnossa, mutta aika lailla sotkusta. Yhteiset keittiötilat on todella hurjassa kunnossa ja kattilat sun muut yhteiset systeemit usein tiskaamatta. Mutta toisaalta tällä määrällä nuoria ihmisiä se on luultavasti ihan ymmärrettävää. Ja onneksi meidän soluasunto on todella siistissä kunnossa ja kämppikset ovat pitäneet ja pitävät siitä hyvää huolta.
Nyt sitten odotellaan opintojen alkamista vielä jonkin aikaa. Keskiviikkona 4.2. on virallinen orientaatiopäivä ja uusien vaihtareiden tervetuliaisjuhla ilmeisesti. Ja tälle viikolle on kuulemma luvassa muitakin juhlia eli rankkaa tulee olemaan :) Virallisesti opinnot kuitenkin alkavat 9.2. ja kestävät 8.5. saakka, jonka jälkeen alkaa kesäkuun loppuun kestävä tenttikausi. Itsellä on tarkoituksena suorittaa 13,5 op:n unkarin kielen kurssi sekä "International Business" ja "Advertising and Sales Promotion" kurssit, jotka molemmat ovat laajudeltaan 7,5 op.
Mutta tämä tähän saakka. Nyt lähden ostamaan ruokaa ja tuskailemaan tuonne yhteiseen keittiöön.
Täältä tähän. Moroo!
Pécsin keskustaa sekä huone ja asuntola Boszorkanyssa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)