Tarina jatkuu..

Jó napot kívánok, elikkäs hyvää päivää toivotan!

Mitähän sitä on tullut viime aikoina touhuttua..? Ainakin oltua kipeänä, mutta siitä ei jaksa tarinoida, koska se on tylsää. Mutta koulussa nyt on ainakin käyty ja unkarin kielen opinnotkin alkoivat viime viikolla. Unkarin kielihän kuuluu suomalais-ugrilaisiin kieliin, kuten siis suomikin. En ole vielä ihan perillä, että onko se kielen oppimisen kannalta hyvä juttu, että puhuu äidinkielenään suomea vai onko sillä ollenkaan merkitystä. Sanasto on ainakin niin poikkeava näiden kahden kielen välillä, että ei paljoo naurata. Tai välillä kyllä naurattaakin, kun kaikista yksinkertaisemmatkin sanat tuntuvat alkuun lähes mahdottomilta ottaa haltuun. Esimerkkinä vaikka sana kiitos eli paikallisesti köszönöm tai terveydeksi (kippis), joka on yhtä kuin egészségedre. Varsinkin jälkimmäistä on mukava yrittää muistella neljän aikaan aamuyöstä. Mutta toisaalta kieliopista löytyy sitten jotain tuttuakin kuten sijapäätteet muista kielistä tuttujen prepositioiden sijaan. Lisäksi sanajärjestys on suhteellisen vapaa, kuten suomessakin. Tekemistä kielen suhteen kuitenkin riittää ja jotenkin on sellainen tuntuma ettei keväällä vielä välttämättä lähde ihan flytande Hungarian..

Oman tieteenalan opinnot ovat myös timmissä vauhdissa. Täällä on taloustieteissä käytössä ns. kiinteät lukujärjestykset eli jokaista kurssia kohden on 4 tuntia luentoja joka viikko ja aina samaan aikaan. Eikä siinä mitään pysyypähän ainakin jonkin näköinen rutiini yllä. Luennoilla on 75% läsnäolopakko, joten niillä on vähän niin kuin myös käytävä. En ole ihan varma, että millä opettajat sitä mittaa, koska harvoin kiertää mitkään läsnäololista, mutta kai niillä on sitten paremmin toimivat systeemit :) Tosin International Business kurssilla luennoitsija pitää joka kerta "pistarit" käsiteltävästä aiheesta, joten sillähän sen läsnäolokin sitten selviää. Näiden pikku kokeiden taso vaihtelee akselilla "mitä talousjulkaisuja seuraat" - "luettele ulkoa tajuttoman pitkä lista jotain epämääräisiä juttuja". Välillä ne meinaavatkin aiheuttaa vähän harmaita hiuksia, koska hankala on yrittää ihan joka luennolle valmistautua kovin hyvin. Myös markkinoinnin kurssin opettaja on päättänyt viihdyttää meitä välitenteillä, joista ensimmäinen oli eilen. Edellisellä tunnilla hän valotti, että millaisia kysymyksiä tentti tulee sisältämään. Oli puhetta, että monivalintakysymyksillä mennään ja esimerkkinä tyyliin "mikä seuraavista ei ole tyypillinen mainontakanava"? a) sanomalehti, b) tv, c) radio, d) jääkarhu. Eli suht helppoa oli noin etukäteen luvassa. Mutta totuus oli kuitenkin toinen.. Tentti sisälsi kyllä luvatusti monivalintakysymyksiä, mutta ei perse, että ne oli hankalia. Ja itse olin vielä lukenut toisin kuin monet muut. Monivalintakysymysten lisäksi oli vielä viisi avointakysymystä ja taas piti luetella ulkoa juttuja. Mutta eipä se mitään. Mukava havaita, että tasoa pyritään pitämään yllä ja tietääpähän seuraavalla kerralla valmistautua vielä paremmin. Se mikä oli hassua oli se, että tentin kansipaperi sisälsi ukaasin lunttauksesta. En nyt ihan sanatarkasti muista, että mitä siinä seisoi, mutta kuitenkin jotain, että nyrkkiä tulee jos lunttaat (ja jäät kiinni). Täällä on kuulemma hyvin yleistä, että opiskelijat lunttaavat tenteissä opettajien välittämättä. Nytkin mielestäni paikalliset hyvin avoimesti keskustelivat tentin aikana eikä siihen kukaan puuttunut. Lunttaamista pyritään myös karsimaan jakamalla vierekkäisillä paikoilla istuville eri tentit. Eli itse tein eri tenttiä samasta aiheesta kuin vieressäni istuneet kaksi muuta opiskelijaa. Herää vaan kysymys, että kuinkahan tasapuoliseksi tuollaisen järjestelmän pystyy rakentamaan? Voiko esim. toiseen tenttiin lipsahtaa vähän vaikeampia kysymyksiä? Ei kai..

Sitten muuta.. Perus asuntolaelämän (sis. juhlat sun muut) lisäksi on ehditty touhuamaan vähän muutakin. Viime sunnuntaina (22.2.) vierailtiin Pécsiä lähellä olevassa pikku kaupungissa nimeltä Mohács, jossa oli meneillään vuosittainen Busójárás karnevaali. Kadut olivat valtoimenaan kuvassa olevia otuksia ja tavallista kansaa.


Karnevaalin perimmäisenä tarkoituksena on juhlistaa Mohácsin kaupungin takaisin valloittamista turkkilaisten hallusta joskus 1500-1600-luvuilla. Kuvan tyyppiset asut olivat tuolloin valmistettu pelottelua varten ja taisivat ilmeisesti toimiakin, koska turkkilaiset lopulta poistuivat. Mutta joka tapauksessa oli ihan hauskan oloinen karnevaali. Kaduilla myytiin kaiken näköistä kuten perus matkamuistoja, ruokaa, viinaa ja omaa suosikkiani kuumaa viiniä, joka oli maustettu kanelilla ja maistui täten hyvin pitkälti glögiltä. Muuten ohjelma sisälsi kansan tansseja, kokon polttamista ja jonkin arkun dumppaamisen Tonavaan yms. Ihmisiä oli ihan tajuttomasti ja tästä syystä mm. syöminen ja vessassa käynti olivat monen kymmenen minuutin jonottamisen päässä ja jäivät tästä syystä myös moneksi tunniksi suorittamatta. Suomalaiset bajamajat kunniaan! Juomapisteitä onneksi oli osattu varata vähän enemmän. Mutta pitää vielä vähän jatkaa sunnuntain tarinoita. Jossain vaiheessa suunnattiin bussilla takaisin Pécsiin ja päätettiin mennä pienellä porukalla johonkin ravintolaan syömään. Kuten todettu, ruokailu oli jäänyt väliin koko päivältä. Skannattiin yksi edulliseksi tiedetty paikka suunnilleen kaupungin ytimestä ja painettiin sisään. En nyt ala selittämään, että mitä söin tai muuta tylsää, mutta se mitä join ja mitä se maksoi on se pointti. Tilasin ruokajuomaksi ison oluen hintaan 310 HUF eli n. 1,10 euroa. Setä tuodessaan oluen pöytään kiikutti myös snapsilasia ja sanoi, että kuuluu ison oluen kanssa kauppaan. Noh mikäs siinä. Edessä 2cl paikallista Palinkaa (hedelmäviinaa) ja 0,5 l olutta hintaan 1,10 euroa. Mitä maksaa Suomessa sama setti? Riittääkö 10 euroa? Vaikka kuinka opiskelee taloustieteitä ja mielestään tajuaa missä mennään, niin aika väistämättä tulee olo, että joku meitä kusettaa. Ja kovaa. ..Niin ja ruokaa oli niin paljon etten jaksanut syödä ja se maksoi 3,50 euroa. Ja siis ravintolassa eikä missään koulun ruokalassa.

Tämä viikko sisälsi vielä vierailun kohtuu tunnettuun Harkányn kylpylään. Kyseessä oli ihan täysin opiskelijatapahtuma ja kylpylä täten varattu ainoastaan opiskelijoiden käyttöön ja ajankohta oli myöhäinen ilta (klo 20-01). Kylpylä oli ihan siisti ja saunat ja muut systeemit kunnossa. Saunassa ei tosin paikalliset tajua mättää vettä siihen kiukaalle, vaan joko istuvat vaan tasaisessa lämmössä tai hakevat lunta(!) kiukaalle sulamaan. Itsekään en sitten uskaltanut täyttää kiulua vedellä ja alkaa heitä opastamaan, koska saunan oli lähes kokoaikaisesti valloittanut muutama paikallinen rekka-auton kokoinen punainen kalju köntti. Pukukoppisysteemi oli suht. huvittava noin suomalaiseen uimahallikäytäntöön verrattuna. Vaatteet piti vaihtaa suunnilleen missä vain pystyy ja sen jälkeen kamat sellaseen henkarihärveliin ja jonottamaan, että narikkatäti ottaa hengarin ja laittaa kamat talteen. Näppärästi narikkahenkilökuntaa oli tasan yksi ja asiakkaita pyöreästi kaksi sataa. Jonkin verran otti aikaa, että sai kamansa talteen ja pääsi lilluttamaan altaille. Mutta se mikä oli ehkä kaikista typerintä oli se, että kamoja vastaan sai sellaisen kolikon. Se on todella kätevä pitää tallessa, kun päällä ei ole muuta kuin taskuttomat uimahousut. "Noh kai mä tätä voin kädessäkin pitää seuraavat viisi tuntia". Onneksi siinä oli sentään reikä ja kaulassa kaulaketju..

Mutta tällasta tällä kertaa.. Ensi viikon perjantaina lähden Espanjaan ja Cadiziin. Jotkut saattaa ehkä tietääkin miksi.. :) Oujee!

Asuntola elämää ja opiskeluita.

Hoplaa!

Nyt alkaa olla pari viikkoa takana Pécsissä ja aika päivittää tapahtunutta. Asuntola, johon meidät on majoitettu, on noin 800 opiskelijan asuttama kompleksi. Ensimmäisessä kerroksessa asuu pelkästään Erasmus-opiskelijoita, uusia ja vanhoja, yhteensä noin sata. Tämä tarkoittaa, että elämä täällä on paikoitellen aika vilkasta. Ei ole juuri sellaista päivää, jolloin joku täällä ei juhlisi tai muuten mekastaisi pitkälle yöhön, varsinkin nyt kun kaikilla ei ole vielä edes kurssit alkaneet. Itsekin olen nyt alkuun aika moniin rientoihin ja illanistujaisiin osallistunut ja valvottanut itseäni välillä niin, että meinaa taju lähteä. Mutta mikäs siinä, mukavaahan se on ja ainakin tutustuu ihmisiin. Muut Erasmus-opiskelijat täällä on ihan tosi mukavia ja ystävällisiä yms. ja kaikki tuntuu tulevan toimeen toistensa kanssa ja tuottavan iloa toisilleen. Hyviä esimerkkejä ihmisten ystävällisyydestä on mm. se että espanjalaiset ovat tehneet parina iltana 20 litraa sangriaa kaikkien nautittavaksi, italialaiset pastaa, jotkut lettuja, joku tarjoilee vodkaa yms. Eli vaikka alkuun tuntuikin, että mitenköhän rauhalliseen kotielämään tottunut vanha setä jaksaa täällä viihtyä, niin nyt ainakin tuntuu, että loistavasti. On toki jotain asioita, jotka täällä vähän ottaa päähän. Esim. se että alakerran klubilla on säännöllisesti kerran viikossa (tiistaisin), ja satunnaisesti myös joinain muina päivinä, jonkun sortin disko ja oma kämppä sopivasti juuri sen yläpuolella. Musiikki klubilla loppuu noin. klo 4 aamulla ja sitä ennen on lähes mahdoton nukkua. Mutta toisaalta tähän hintaan, mitä asunnosta maksan, tuo on ehkä vielä siedettävissä.

Mutta se, mitä tänne tultiin oikeasti tekemään, eli opiskelemaan, alkaa myös pikkuhiljaa löytää suuntaansa. Opinnot alkoivat tällä viikolla maanantaina tiedekunnan orientaatiolla ja jatkuivat ti-to luennoilla. En nyt ainakaan vielä ole hirveästi huomannut paljon eroa suomalaiseen ja Jyväskylän yliopiston syysteemeihin. Tai siis luennot on luentoja täälläkin. Opettajat opettavat ja opiskelijat kuuntelevat. Täällä tosin paikalliset tuntuvat ainakin pitävän vähän enemmän omaa kivaa luennoilla kuin, mihin Suomessa on tottunut. Ainoa miinus, mikä tulee mieleen on se, että asiat täällä tapahtuu aika hitaasti. Esimerkiksi meiltä puuttuu käyttöoikeudet paikalliseen sähköiseen oppimisympäristöön (vrt. esim. Optima) ja kuulemma vaan jostain syystä kestää ihan tajuttoman kauan, että ne saamme. Kaikki tunneilla tarvittava materiaali on kuitenkin siellä, joten ne ois tavallaan ihan kätevät olla olemassa. Niin ja toinen juttu, mikä on vähän jännää ja vois olla aika ärsyttävääkin, jos ois esim. miettinyt etukäteen korvaansa täkäläisillä opinnoilla jotain kotimaan kursseja, on se että alkuperäinen kurssilista, minkä perusteella valittiin täällä tehtävät kurssit, ei päde lainkaan. Itse mm. valitsin etukäteen 3 taloustieteen kurssia, joista yhtäkään ei kuitenkaan järjestetä. Käydään sitten jotain muuta.. Toinen kiva ylläri oli se, että kaikissa esitteissä, tiedotteissa, koulun nettisivuilla yms. oli maininta kevät lomasta maaliskuussa ja täällä sitten kun siitä kysyin, niin vastaus oli, että "joo se on väärää tietoa, ei teillä mitään lomaa sillon oo". Selvä! Kovinkaan moni ei varmasti ollut tehnyt mitään suunnitelmia alkuperäisen "virallisen" tiedon pohjalta.. Itse mm. olen varannut lennot Espanjaan ja aion ne myös käyttää.

Mutta ehkä tässä tämän kertaiset tärinät. Tänään illalla alkaa presentaatio-illat, joissa jokainen vuorollaan esittelee omaa maatansa sekä sen ruokia ja juomia. Ensimmäisenä on vuorossa Unkari vähän niinko malliksi. Ilta huipentuu lopulta "flag partyyn", joissa kaikkien ulkomaan eliöiden naamaan maalataan oman maan lippu ja viimeistään tehdään ihmiset toisilleen tutuiksi. Pakko siis alkaa keräämään energiaa, että jaksaa heilua!

Szia!

Täällä ollaan!

Szia, sano paikallinen!

Nyt sitten lopulta kävi niin, että torstaina 29.1. heitin repun selkään ja lähdin kohti Unkaria ja kaupunkia nimeltä Pécs. Kaiken odottelun ja lievän jännittämisen jälkeen oli jo paikallaan, että toiminta alkoi ja pääsin liikkeelle. Tarkoituksenani on siis viettää seuraavat n. 5 kk opiskelijavaihdossa erasmus-ohjelman siivittämänä ja tässä blogissa tulen kertoilemaan elämästä ja opiskelusta Pécsissä, Unkarissa ja Pécsin yliopiston taloustieteiden laitoksella.

Pécs sijaitsee Unkarin eteläosassa n. 200 kilometriä Budapestistä ja siellä asustaa n 160 000 ihmistä. Pécs on myös valittu vuoden 2010 Euroopan kulttuuripääkaupungiksi ja on sattumalta myös Lahden ystäväkaupunki (olen siis itse lähtöisin Lahden kupeesta Vääksystä ja Lahdessa on tullut asuttua vuosia). Reittisuunnitelmani piti sisällään ensin lennon Helsingistä Wieniin, josta jatkolennolla Budapestiin ja lopulta junalla Pécsiin. Kaikki siirtymät Budapestin lentokentältä oikealle rautatieasemalle jne. oli hienosti hallussa. Kävikin sitten kuitenkin niin, että jatkolento Wienistä Budapestiin oli peruttu, koska Itävallassa satoi vähän lunta ja koko kenttä sitten sitä myötä sekaisin. Lentoyhtiö järjesti kuitenkin bussikuljetuksen Wienistä Budapestiin, mikä oli lopulta helpotus, koska täten vältin ensimmäisen potkurikonekokemukseni. Ainoa mikä aiheutti ongelmaa oli se, että missasin valmiiksi katsomani junan Budapestistä Pécsiin sekä etukäteen sopimani tapaaminen Budapestin lentokentällä toisen suomalaisen vaihto-opiskelijan kanssa ei nyt toteutunut. Kävi kuitenkin sen verran hauskasti, että sattumalta törmäsin Wienin lentokentällä toiseen Pécsiin matkaavaan suomalaiseen. Porukassa vastoinkäymiset on tunnetusti helpompi ottaa vastaan ja pikkusählinki saatiin lopulta ihan huumorilla kuitattua.

Bussi kuljetti meidät Budapestin keskustaan tai toisin sanoen jonnekin päin Budapestia. Tässä vaiheessa ei juuri ollut enää tarvetta alkuperäiselle siirtymäsuunnitelmalle Budapestin lentokentältä rautatiasemalle, koska ei siis oltu lentokentällä päinkään. Mutta onneksi siinä ei tarvinnut kauaa seistä matkalaukkujen kanssa, kun paikalle rientää omaehtoisesti ritari rohkea eli paikallinen taksikuski ja päättää pelastaa turistit pulasta. Lyhyehkön neuvottelun jälkeen hän lupautuu heittämään meidät juna-asemalle 30 euron hinnalla. Tässähän pätee hyvin vanha sanonta "turistia on hyvä vedättää" ja turistihan ei osannut pistää vastaan. Jälkeenpäin selvisi, että olisi saatu matka n. 1/10 osa hinnalla, kun olisi tajuttu soittaa taksi jostain muualta. Mutta siinä vaiheessa, kun on 25 kiloa ylimääräistä tavaraa päällä, ei juuri kiinnosta sählätä uudessa kaupungissa etsien edullisinta keinoa päästä jostakin jonnenkin, kun et tiedä missä olet tai minne olet menossa.

Juna-asema, josta Pécsin junat lähtevät on Budapestin itäinen rautatieasema (Keleti Pályaudvar). Lippun Inter-City junaan maksoi n. 3500 HUF, joka tekee n. 12 EUR. Tässä vaiheessa täytyi vielä maksaa täysi hinta, koska opiskelijahintaan vaaditaan paikallinen opiskelijakortti. Junamatka meni leppoisasti ja saavuimme Pécsiin n. klo 19 paikallista aikaa. Siitä asemalta kun vielä hortoili hostellille, niin matkassa oli tulta oltua yhteensä n. 16 tuntia. Ensimmäisen yön tosiaan vietin kaupungin keskustassa olevassa Nap Hostellissa. Paikka oli mukava ja siellä vallitsi yllättävän kotoisa ja rento tunnelma eikä hintakaan ollut yöltä kuin n. 10 EUR eli suosittelen, jos olette tännepäin tulossa.

Hyvien yöunien (12h) jälkeen seuraavana aamuna oli aika lähteä metsästämään lopullista määränpäätä eli Boszorkanyn opiskelija-asuntolaa. Ei muuta kuin taksi alle ja menoksi siis. Taksikuski ei puhunut sanaakaan englantia, mutta unkariksi tuntui juttua riittävän. En tosin tiedä mitä, nyökyttelin ja nauroin vaan mukana. Oikea paikka kuitenkin löytyi ja kaikki byrokratia-hässäkät hoitui yllättävän yksinkertaisesti. Oma sänky löytyi asuntolakompleksin ensimmäisestä kerroksesta muiden erasmus-opiskelijoiden seasta. Meidät on majoitettu tänne 4 hengen soluihin, joissa on kaksi kahden hengen makuuhuonetta sekä yhteiset vessa, suihku, jääkaappi ja eteinen. Makuuhuone ei ole paljon laivan hyttiä suurempi, mutta välttää ihan varmasti tämän kevään ajan. Ja koska hintaa ei ole kuin 15000 HUF / kk, mikä tämän hetken kursseilla tarkoittaa noin 55 EUR, niin hintalaatusuhde on kyllä kohdallaan. Itselläni on kämppiksinä, tuossa toisessa makuuhuoneessa, portugalilainen ja espanjalainen poika. Omaan huoneeseeni ei ole vielä tullut toista asukasta, mutta ilmeisesti tähän on tulossa toinen suomainen.

Pari ekaa päivää on mennyt ihmisiin ja paikkoihin tutustuessa täällä asuntolassa sekä molempina viikonlopun iltoina olimme vielä isolla porukalla ulkona, myöhään.. Täällä ei tunnu menevän yökerhot ikinä kiinni.. Tähän mennessä on ollut todella mukavaa, ihmiset on kivoja ja ystävällisiä, kaupunki on viihtyisä ja kaunis, hintataso on edullista, ruoka mm. noin puolet halvempaa kuin Suomessa. Asuntolasta löytyy kuntosali, ruokala, baari, pankkiautomaatti,, nettiyhtedet yms. muuta tarpeellista ja uskon todella, että täällä kyllä viihtyy. Ainoa mikä vähän aiheuttaa närää on, että täällä on kyllä remontin jäljiltä paikat siistissä kunnossa, mutta aika lailla sotkusta. Yhteiset keittiötilat on todella hurjassa kunnossa ja kattilat sun muut yhteiset systeemit usein tiskaamatta. Mutta toisaalta tällä määrällä nuoria ihmisiä se on luultavasti ihan ymmärrettävää. Ja onneksi meidän soluasunto on todella siistissä kunnossa ja kämppikset ovat pitäneet ja pitävät siitä hyvää huolta.

Nyt sitten odotellaan opintojen alkamista vielä jonkin aikaa. Keskiviikkona 4.2. on virallinen orientaatiopäivä ja uusien vaihtareiden tervetuliaisjuhla ilmeisesti. Ja tälle viikolle on kuulemma luvassa muitakin juhlia eli rankkaa tulee olemaan :) Virallisesti opinnot kuitenkin alkavat 9.2. ja kestävät 8.5. saakka, jonka jälkeen alkaa kesäkuun loppuun kestävä tenttikausi. Itsellä on tarkoituksena suorittaa 13,5 op:n unkarin kielen kurssi sekä "International Business" ja "Advertising and Sales Promotion" kurssit, jotka molemmat ovat laajudeltaan 7,5 op.

Mutta tämä tähän saakka. Nyt lähden ostamaan ruokaa ja tuskailemaan tuonne yhteiseen keittiöön.

Täältä tähän. Moroo!

Pécsin keskustaa sekä huone ja asuntola Boszorkanyssa